Ajatuskokeita osa 1: Miten osallistuin tämän tilanteen syntymiseen

Laita hyvä kiertämään!

 

Uusi Ajatuskokeita-blogisarja alkaa tästä! Blogisarjan tarkoituksena on tutkailla erilaisia ajattelutapoja, joista voisi monille olla hyötyä.

Osa 1: ”Miten osallistuin tämän tilanteen syntymiseen?”

Olen monenlaisissa tilanteissa testannut tällaista ajattelutapaa:

Kun kohtaan jollakin tavalla hankalan tilanteen, pysähdyn miettimään hetkeksi, että miten minä itse vaikutin tämän tilanteen syntymiseen. Miten ikään kuin osallistuin tai osallistun hankaluuden ”luomiseen”.

En tarkoita tällä sitä, että kaikki kohtaamamme asiat ja hankaluudet olisivat meidän itsemme luomia.

Silti useamman kerran olen huomannut, että olen itse asiassa tavalla tai toisella ollut osallisena siinä, että hankala tilanne on syntynyt.

Ja pohtiessani kysymystä, miten olen vaikuttanut siihen, että jokin hankaluus on tullut mahdolliseksi, olen usein löytänyt keinoja tehdä asioille jotakin.

Pelkkä ”kylläpä tämä tuntuu hankalalta”-ajatus ei ole edistänyt tilannetta vaan minulle on ollut ratkaisevaa pysähtyä tuumailemaan omaa vastuutani tilanteen syntymisessä.

Aluksi voi tuntua kurjalta omaksua sellainen ajattelutapa, että vaikuttaisimme itse jollakin tavalla siihen, että elämässämme tapahtuu jotakin kurjaa.

Lue lisää: Tämä ajattelutapa helpottaa hankalista tilanteista selviytymistä

Kuitenkin koen tämän myös yhdenlaisena edellytyksenä todelliselle voimaantumiselle; Jos emme usko, että meillä on mitään tekemistä sen kanssa, mitä elämässämme tapahtuu, miten voisimme myöskään vaikuttaa asioihin?

Jos emme usko, että meillä on mitään tekemistä sen kanssa, mitä elämässämme tapahtuu, miten voisimme myöskään vaikuttaa asioihin? Klikkaa ja Twiittaa

On muuten tärkeää erottaa syyllisyys johonkin asiaan mahdollisuudesta vaikuttaa johonkin asiaan.

Monesti sekoitamme nämä siten, että kun keskusteluissa nousee esille ihmisten mahdollisuus vaikuttaa omaan tilanteeseensa, kohtaa vastalauseita ”väitätkö että tämä on omaa syytäni!”

Lue lisää: Kuka on vastuussa tunteistasi

Ja siitä tässä ei ole kyse. Ylipäänsä syntipukkien etsiminen ei välttämättä ole hedelmällistä, vaikka se sinänsä inhimillinen reagointitapa ehkä monissa tilanteissa onkin.

Esimerkki omasta elämästäni:

Jokin aika sitten minulla oli elämässäni ihminen, jonka kanssa tavattuani olin tapaamisten jälkeen ihan loppu… Tuntui että loppupäivän keräsin energiaani takaisin…

Kun pysähdyin miettimään, millä tavalla vaikutan tämän tilanteen syntymiseen, miten ikään kuin luon tämän, tajusin että en ollut tämän henkilön osalta asettanut riittäviä rajoja.

En ollut esimerkiksi kertonut hänelle, mitkä asiat ovat minulle ok ja mitkä ei.

Lue lisää: Kommunikoitko todella vai jääkö homma puolitiehen?

Rajojen asettaminen ihmissuhteissa on hyvä asia ja voi suojella monelta mielipahalta.

Asetettuani rajat huomasin, että minun oli helpompi olla tavatessani tämän henkilön, enkä ollut samalla tavalla väsynyt kuin aiemmin.

Resonoiko jokin tässä, kun ajattelet omaa elämääsi?

Missä ihmissuhteissa sinun olisi hyvä olla tarkempi rajoistasi? Miten voisit osoittaa muille ihmisille missä rajasi menevät?

Lisää esimerkkejä päivittäisiin tapoihin liittyen:

Sen jälkeen kun olen alkanut pohtimaan, miten mahdollisesti osallistun hankaluuksien ilmaantumiseen omassa elämässäni, olen alkanut enemmän kiinnittämään huomiota myös päivittäisiin tapoihini.

Olen huomannut esimerkiksi sen, että jos en aseta rajoituksia itselleni esimerkiksi Facebookin käytössä, keskittymiskykyni kärsii ja lisään rauhattomuuden tunnetta elämääni tarpeettomasti.

Olen myös huomannut, miten jotkin iltarutiinit edistävät yöunen laatua, ja toisenlaiset iltarutiinit hankaloittavat virkeänä heräämistä.

Mitä sinulle hyödyllistä voit poimia tästä mukaasi?

Mitähän huomaisit, jos kokeilisit omassa elämässäsi tätä ajattelutapaa: ”miten vaikutan tämän tilanteen syntymiseen”?

 

Laita hyvä kiertämään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *