Tässä blogipostauksessa tutkailen kanssasi, kommunikoitko todella vai jääkö homma puolitiehen.
Sinun on mahdollista muuttua välittömästi paremmaksi kommunikoijaksi, kun omaksut sinua ohjaavaksi ajattelutavaksi tässä tekstissä esittelemäni periaatteet.
Kommunikaation, esimerkiksi puheen, voi ajatella koostuvan kahdesta osasta: siitä, mitä me sanomme toiselle henkilölle ja siitä mitä tuo toinen henkilö ymmärtää meidän sanovan.
Kommunikoinnissa ei siis ole kyse esimerkiksi pelkästä puhumisesta, sillä voimme puhua saamatta viestiämme perille.
Jos toinen henkilö ei ymmärrä viestiämme tai me emme ymmärrä hänen viestiään, ei ole tapahtunut todellista kommunikointia.
Usein kuulee syytettävän keskustelun toista osapuolta siitä, että hän on tyhmä eikä ymmärrä mistään mitään, jos emme koe tulevamme ymmärretyksi.
Toisinaan voimme toki puolin ja toisin vääristää toisen sanoja tarkoituksella tai tarkoituksetta oman mielemme – ja erityisesti uskomustemme – mukaisiksi.
Silti kommunikoidessa muiden kanssa on mielestäni hyvä lähtökohta suhtautua niin, että jos toinen ei minua ymmärrä, niin pyrin sanomaan asian toisella tavalla, kunnes tulen ymmärretyksi.
Asian sanominen toisella tavalla voi tilanteesta riippuen tarkoittaa paitsi käytettyjen sanojen korvaamista toisilla, myös esimerkiksi äänensävyn muuttamista toisenlaiseksi.
Sen sijaan, että pysähtyisimme miettimään, miten voisimme ilmaista itseämme selkeämmin, sysäämme kuitenkin vastuun usein toiselle osapuolelle.
Aiheesta lisää: 3 vinkkiä parempaan parisuhteeseen
Kommunikoitko todella vai jääkö homma puolitiehen?
Uskon, että jos otamme lähtökohdaksi toisen ihmisen kanssa kommunikoidessa, että ”olen tässä tilanteessa 100 % vastuussa ymmärtämisestä ja ymmärretyksi tulemisesta, ja niin on tuo toinenkin henkilö” saavutamme paljon parempia tuloksia kuin sysätessämme vastuun toisen kontolle, tai ottaessamme itsellemme vain osan vastuusta.
Parempiin tuloksiin vaikuttaa tässä se, että meistä uskoakseni tulee paljon joustavampia ja yritteliäämpiä viestiessämme ajatuksiamme toisille, kun koemme olevamme osaltamme vastuussa siitä, että viesti tulisi ymmärretyksi siten kuin toivomme.
Edellä kirjoitetun taustalta voit löytää seuraavat NLP:n perusperiaatteet, jotka toimivat mielestäni erityisen hyvinä ohjenuorina kommunikoidessamme:
”Kommunikoinnin merkitys on sen aikaansaama vaste.”
”Ei ole epäonnistumista, on vain palautetta.”
Jälkimmäinen on hyödyllistä ymmärtää siksi, että jos koemme epäonnistuvamme kommunikoinnissa, on todennäköistä, että luovutamme emmekä yritä kommunikoida asiaa toisella tavalla.
Jos taas omaksumme sen näkemyksen, että kyseessä on palautetta siitä, että lähestymistapamme asiaan ei toiminut toivomallamme tavalla, meidän on helpompi ottaa opiksi tilanteesta ja tehdä muutoksia kommunikointiimme, kunnes viestimme tulee ymmärretyksi.
Muutamia esimerkkejä pieleen menevästä kommunikoinnista:
On hyvä huomioida, että vihaisella äänensävyllä huutaen ilmaistu ”RAKASTAN SINUA!” viestii vastaanottajalle eri asiaa kuin vaikkapa kyyneleet silmissä kuiskaamalla sanottu ”Rakastan sinua”.
Se, miten kommunikoimme asiamme vaikuttaa siihen, mitä toinen osapuoli kuulee ja miten hän vastaanottaa viestin.
Jos tarkoituksenamme on siis ilmaista esimerkiksi ”helliä tunteita”, on hyvä varmistaa, että äänensävymme viestii samaa asiaa.
Toisinaan kun ehkä koemme, että toinen henkilö ei riittävästi huomioi meidän tarpeitamme, voi tulla houkutus syyttää toista:
”Mikset sinä koskaan huomioi, että tarvitsen…!”
”Etkö koskaan opi ymmärtämään, että minulle on tärkeää…!”
Nämä voivat kuulostaa kysymyksiltä, mutta kuulija voi kokea kumpaisenkin pikemminkin moitteena kuin kysymyksenä, johon oikeasti kaivataan vastausta, tai johon itse tekisi mieli vastata.
Kyseessä voi kysyjän kannaltakin olla enemmänkin turhautumisen purkamista ja tunteiden tuuletusta kuin varsinainen halu saada vastaus asiaan.
Jos vastauksen taas haluaisi saada ja tarkoituksena on edistää kyseistä ihmissuhdetta mieluisampaan suuntaan, niin ehdottaisin asian muotoilua toisenlaiseksi.
Esimerkiksi näin: ”Minulle olisi tärkeää, että…. Miten voisin auttaa sinua ymmärtämään, että tämä on oikeasti tärkeää minulle?”
Tällä tavalla asian sanomalla kerrot selkeästi, mitä tarvitset eikä kysymys sisällä syytöstä, varsinkaan jos äänensävysi on hyväntahtoinen.
On ihan eri asia kysyä vaikkapa ”miten voisin saada sinun umpiluuta olevaan kalloosi vihdoinkin taottua sen, että tämä on oikeasti minulle tärkeää?”
Turhautuneena ja/tai vihastuneena voi jälkimmäinen kysymys tuntua joskus hyvältä idealta, mutta on mielestäni aika todennäköistä, että vaikka siinä saakin purettua omaa turhautumistaan, niin viestin vastaanottamista se ei tee helpoksi eikä luultavasti edistä tilannetta mieluisaan suuntaan.
Tutustu myös tähän: Valjasta kritiikki voimavaraksi – verkkokurssi
Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Millaisia haasteita olet kohdannut erilaisissa kommunikointitilanteissa? Mitä sinun mielestäsi tarvitaan onnistuneeseen kommunikointiin?