Kuka on vastuussa tunteistasi. | Tämä on minusta tosi tärkeä teema, erityisesti oman voimaantumisen kannalta.
Tässä postauksessa pohdin siis kanssasi, minkä takia emme voi ulkoistaa vastuuta tunteistamme ja miksi tämä on hyvä asia.
Se ei olisi reilua itseämmekään kohtaan, jos joku muu koettaa ulkoistaa vastuun omista tunteistaan meille.
Tunteisiimme vaikuttaa paljon se, mitä tapahtuu omassa mielessä ja kehossa, ja millaisia tulkintoja me teemme.
Kuka on vastuussa tunteistasi
Kun joku vaikkapa sanoo jotain “loukkaavaa”, loukkaantuminen ei tapahdu yksinomaan sanojen perusteella, vaan meidän omalla mielellä ja aiemmilla kokemuksilla on myös tekemistä sen asian kanssa.
Esimerkiksi sellaisissa keskusteluissa, joissa olen itse joskus aiemmin loukkaantunut, koen loukkaantumisen tunteen nousseen siitä, että minulle jonkun ihmisen sanat on tarkoittaneet jotain sellaista, mikä on tuntunut musta pahalta.
Ehkä hän on sanonut jotakin sellaista, mitä en ole halunnut itsestäsi ajatella tai mitä en ole halunnut kohdata. Tai jotain sellaista, mistä olen itsessäni epävarma ja siksi sanat ovat tuntuneet loukkaavilta.
On ollut mielenkiintoista huomata, että vaikka puhumme samaa äidinkieltä, ymmärrämme toisiamme usein vähemmän kuin yleisesti uskotaan. Samat sanat voivat merkitä sinulle ja minulle aivan eri asioita. Reagoimme niihin eri tavoin riippuen siitä, millaisia merkityksiä annamme sanoille.
Tämä on yksi syy siihen, miksi on vaikeaa ulkoistaa vastuuta omista tunteista jollekulle toiselle oman hyvinvointimme kannalta. Kun teemme niin, menetämme samalla myös vaikutusmahdollisuudet, koska tunteemme vaikuttavat riippuvan muiden ihmisten toiminnasta, siitä mitä he tekevät tai sanovat.
Vastuunottaminen omista tunteista on auttanut ikään kuin saamaan langat takaisin omiin käsiini. On ollut hyvinvointini kannalta merkityksellistä oppia esim. siitä, mikä vaikutus omalla ajattelulla on siihen, miltä minusta tuntuu.
Aiempien kokemusten vaikutus
Myös menneet kokemukset vaikuttaa siihen, miltä asiat tuntuu.
Kun esimerkiksi kohtaamme nykyhetkessä jonkin tilanteen, jossa joku sanoo jotain loukkaavalta tuntuvaa, se voi muistuttaa jostain menneestä tilanteesta, jossa on tuntunut pahalta.
Yhtäkkiä hankalat tunteet palaavat takaisin; Ei niinkään sen takia, mitä joku tällä hetkellä sanoo, vaan siksi, että meillä on siihen liittyen jonkinlaista historiaa.
Aiemmat, käsittelemättömät vaikeat kokemukset vaikuttavat siihen, miltä jonkun ihmisen sanat tai teot tällä hetkellä tuntuvat.
Tämä on toinen syy, minkä takia muut ihmiset eivät voi ottaa vastuuta meidän tunteista.
Heillä ei välttämättä ole mitään tietoa siitä, millaisia aiempia kokemuksia meillä vaikkapa johonkin tilanteeseen liittyen on, ja millaisia tunnetiloja tai muistoja meidän kokemusmaailmassa vaikkapa joihinkin sanoihin yhdistyy.
Jonkun sanat voivat tuntua aiempien kokemuksiemme takia pahalta, vaikka sanoja ei niillä mitään pahaa tarkoittaisi.
En tarkoita, että me itsekään väistämättä tiedostamme, millaisia muistoja tai merkityksiä me esimerkiksi eri sanoihin liitämme. Koen niiden vahvasti vaikuttavan meihin silti.
Muun muassa menneisyyden kokemukset siis vaikuttavat siihen, miltä asiat meistä tuntuvat.
Tällaisia asioita eivät muut ihmiset pysty huomioimaan, koska he eivät voi tietää, millaisia mielleyhtymiä jotkin sanat voivat meissä herättää tai että jokin kommentti voi palauttaa meidät vaikkapa johonkin kouluaikaiseen muistoon tai vastaavaan menneisyyden tilanteeseen.
Sen takia yksi suosikkiaiheistani, joista tykkään yksilövalmennuksia pitää, on Apua huonoihin muistoihin -valmennukset. Niissä huonoja muistoja käsitellään sillä tavalla, että ne eivät enää vaivaa.
Olemme tulkintoja tekeviä olentoja
Myös muiden ihmisten toimintaan ja tekoihin liittyy mielessämme usein erilaisia merkityksiä.
Tyypillisesti joku teko itsessään ei niinkään herätä meissä tunteita, vaan siihen liittyvä merkitys (ts. mitä se meille tarkoittaa).
Ajatellaan vaikkapa, että joku tuttava tulee vastaan kaupungilla ja hän ei tervehdi.
Saatamme liittää siihen sellaisen merkityksen, että hän ei halunnut huomioida minua. Itse tilanne voi kuitenkin olla se, että hän kulki ohitse huomaamatta tai tunnistamatta sinua.
Hän esimerkiksi saattoi olla niin ajatuksissaan (kuten minä usein), ettei kiinnittänyt huomiota muihin ihmisiin sillä hetkellä.
Sinua voisi kiinnostaa myös: Miksi heikkoudet voivatkin olla vahvuuksia ja muita ajatuksia itsesi rakastamisesta
Tässä toinen esimerkki:
Kuvittele, että keskustelet jonkun kanssa ja yhtäkkiä tämä keskustelukumppanisi rypistää kulmiaan, tuhahtaa ja kiiruhtaa pois. Millainen olo sinulle tulisi tässä tilanteessa?
Luulenpa, että useimmat meistä miettivät tilannetta ns. itsemme kautta:
Mitä minä tein? Mitä sellaista sanoin, että hän reagoi tuolla tavalla? Miten minä mokasin?
Voisiko tällaisessa tilanteessa kuitenkin olla kyse esimerkiksi siitä, että tämä keskustelukumppanisi yhtäkkiä tajusi jättäneensä taas avaimet työpöydälleen.
“Kuinka voin olla tällainen, että taas unohdin!”
Ja sitten hän lähtee itseensä turhautuneena siinä tilanteessa rivakasti pois.
Oleellista on, millaisia merkityksiä me annamme toisen ihmisen sanoille tai teoille.
Koen, että on ollut tärkeää oppia huomaamaan, että niissä tilanteissa, joissa olen aiemmin loukkaantunut jonkun sanoista tai teoista, oleellisempaa on ollut se, mitä olen ajatellut toisen ihmisen tarkoittavan sanoillaan tai teoillaan, kuin se mitä hän on sanonut tai tehnyt.
Olemme tulkintoja tekeviä olentoja. Eikä tämä siis ole huono asia, mutta tästä on hyvä olla tietoinen.
Joskus kuulin mielestäni hyvän ajatuksen siitä, että voimaantuminen ja vastuunotto kulkevat käsi kädessä.
Kun otamme vastuun esimerkiksi tunteistamme, se myös voimaannuttaa.
Voimaantuminen ja vastuunotto kulkevat käsi kädessä.
Ilman vastuunottoa ei voi olla voimaantumista. Ja tämä ei tarkoita sitä, että tarvitsee etsiä syyllistä. Eikä sitä, että tunteet on omaa syytä.
On hyvä hahmottaa, että meillä on vaikutusta niihin ja että teemme parhaamme niillä tiedoilla ja taidoilla, resursseilla ja voimavaroilla, joita meillä tällä hetkellä on.
Ja samalla meidän on myös mahdollista oppia uutta. On mahdollista löytää uusia tulkintatapoja ja toisenlaisia ajattelutapoja, ja päästä sitä kautta elämässä eteenpäin.
Sinun syyksi minä kiukkuani luulin
mutta itsessäni se asuikin.Sen ymmärsin kun ensin kertaa kuulin,
tunteiden syntyvän sisältä päin.Ulospäin keriytyy kuin isot kerät lankaa
kunnes unohtuu mistä kerät purkautua alkaa.Silloin tulee tunteista vyyhti sekava
ja täytyy selvitellä ihan ekana
mikä lanka kenenkin kerästä livisti
toisen tuntevan luo ensinnä ehätti
omat säikeensä toiseen kiireellä sekoitti
kunnes niitä tuskin toisistaan erotti
Ja niin oli sotku valmis, aikamoinen myytti.Tunteistaan tunteva toista syytti.
Sinun syyksi minä kiukkuani luulin,
mutta itsessäni se asuikin.Piia Tuominen
”Kustannus-hyöty-analyysi”
Jossain kirjassa törmäsin ajatukseen siitä, että kun esimerkiksi ihmissuhteessa on jokin pulmatilanne, siitä voisi tehdä ns. kustannus-hyöty-analyysin.
Toisin sanoen on hyvä miettiä, mitä hyötyä siitä itselle on, että tietty ongelmatilanne on olemassa ja toisaalta mitä se ongelmatilanne ikään kuin maksaa esimerkiksi omien tunteiden tai arjen kannalta.
Lukiessani tästä koin, että minulla oli pulmatilanne puolisoni kanssa.
Ja tiedätkö mitä?
Ei ollut kovin kiva huomata, että itse asiassa minulle oli myös hyötyä siitä, että kyseinen pulmatilanne jatkui.
Tuon ns. kustannus-hyöty-analyysin tekeminen auttoi huomaamaan, että minkä takia ja miten minä omalta osaltani itse asiassa ylläpidin sitä tilannetta.
Sitä ei aina ole miellyttävää huomata, että hetkinen, minullahan on myös oma roolini siinä, että joku pulmatilanne jatkuu tms.
Tällaisille asioille voi kuitenkin tehdä jotain, jos ja kun tämän tilanteen huomaa ja hyväksyy, että ihmiselämässä voi olla tilanteita, joissa saatamme sanoa, ettemme halua kokea jotain pulmatilannetta, mutta silti jollain tavalla osallistumme sen ylläpitämiseen.
Tämä ei edelleenkään tarkoita sitä, että tilanne olisi meidän omaa syytä, tai toisen henkilön syytä.
En ylipäänsä usko, että syntipukin etsiminen olisi hyödyllistä, vaan suhtaudun mieluummin neutraalimmin: “Okei, tilanne on tämä. Miten tästä eteenpäin?”
Ihmisiä me olemme kaikki. Inhimillisiä ihmisiä, ja on niitä tilanteita, joissa joskus joutuu tavallaan katsomaan peiliin ja toteamaan:
“Hupsista! En ollut tajunnut, miten itse asiassa ylläpidän tätä pulmatilannetta.”
Tällaisia ajatuksia tunteista ja siitä, kuka niistä on vastuussa. Kerro ihmeessä, mitä ajatuksia tämä sinussa herättää! Tämä on minusta tärkeä teema, ja mieluusti käsittelen asiaa lisääkin.