Laita hyvä kiertämään!

Puhun usein voimaannuttavammista näkökulmista mielen pulmiin ja elämän haasteisiin. En kuitenkaan osallistu anti-stigma-kampanjoihin enkä puhu sen puolesta, että mielenterveysdiagnoosien stigman pitäisi vähentyä.

Äkkiseltään voi vaikuttaa ristiriitaiselta, etten osallistu näihin kampanjoihin, joilla pyritään vähentämään stigmaa ja ”levittämään tietoisuutta” näiden mielenterveyskampanjoiden mukana.

Näissä kampanjoissa ja pyrkimyksessä vähentää stigmaa niiden kautta on minusta muutama oleellinen ongelma. Tämä aihe voi herättää monenlaisia ajatuksia, koska niin monilla meistä on sellainen käsitys että mielenterveysdiagnoosit on faktaa ja perustuvat tosiasioihin, ja että siksi on typerää kyseenalaistaa niitä.

Puhuin tästä teemasta Facebookissa livevideolla. Niin monilla on nykyään jokin psykiatrinen diagnoosi tai vähintäänkin tunnemme jonkun jolla on, että tästä aiheesta on tärkeää puhua, vaikka tämä aika haastava puheenaihe onkin. 

 

Mielenterveys – Miksi en osallistu ”anti-stigma” -kampanjoihin

 

Jaan sinulle mm. muutaman kirjavinkin, joihin kannattaa mahdollisuuksien mukaan tutustua, koska ne avaavat tarkemmin tätä aihetta. 

Ennen kuin kerron kolmesta ”antistigma”-kampanjoihin liittyvästä pulmasta, haluan selventää tätä:

Toisinaan tulee vastaan väittämiä siitä, että kyseenalaistamalla psykiatrisia diagnooseja ja niiden pätevyyttä, vähättelee ihmisten kokemia hankaluuksia ja esimerkiksi pahaa oloa. Siitä ei ole kyse. Pahaa oloa tai hankaluuksia en tässä kyseenalaista tai vähättele nostaessani esiin sen, että diagnoosit eivät ole ihan niin päteviä kuin melko yleisesti oletetaan.

Sen sijaan kyseenalaistan sen, mitä esimerkiksi pahan olon ja hankaluuksien taustalla on; onko kyseessä tosiaan häiriö, sairaus, ihmisen epänormaalisuus vai jotain muuta. 

Sinua saattaa kiinnostaa myös: Toipumisen mahdollistava tapa suhtautua psykiatriseen diagnoosiin

 

Pulma 1: Antistigma -kampanjat eivät normalisoi erilaisia kokemuksia

Ne eivät edistä sen ymmärtämistä, että meillä voi olla hyvin erilaisia kokemuksia ja että voimme reagoida hyvin eri tavoin siihen, mitä elämässä tapahtuu. Psykiatri Sami Timimin sanoin: sen sijaan, että kokisimme nämä erilaiset emotionaaliset kokemukset ja vaihtelevat reaktiot elämäntapahtumiin jne.  normaaleina ja/tai ymmärrettävinä, nämä kampanjat pikemminkin saavat yhä useammat epäilemään, että heidän tapansa kokea asioita voi olla merkki siitä, että heissä on jotain vialla. 

Timimi, Sami. Insane Medicine: How the Mental Health Industry Creates Damaging Treatment Traps and How you can Escape Them (p. 29). Kindle Edition.

 

Pulma 2: Hoitokeinoksi tarjotaan useimmiten lääkitystä

Toinen ongelma liittyy siihen, että aika usein tarjotaan hoidoksi lääkitystä, kun puhutaan häiriöistä, sairauksista, diagnooseista. On monta syytä, miksi meidän tulisi useammin kysyä aika vaikeita kysymyksiä psyykenlääkkeisiin liittyen. 

Puhun sen puolesta, että ihmiselämään kuuluvia kokemuksia, esimerkiksi erilaisia tunteita, ei kuulu katsoa ylipäänsä tällaisen häiriölinssin läpi. 

Ihan liian usein ihmisen elämäntilanne ja siinä meneillään olevat haasteet ohitetaan nimeämällä hänelle diagnoosi ja selittämällä, että ”sinulla on tällainen häiriö ja tässä on resepti lääkkeisiin”.

Nyt sen lisäksi, että hänellä on haasteita arjessa, esimerkiksi vaikka kohtuuttoman työtaakan takia, tai puoliso joka pahoinpitelee, muistoja jotka painaa mieltä tai jotain mikä tuntuu pahalta, lykätään diagnoosi, jonka useimmat ottavat merkkinä siitä, että on häiriintynyt. 

Stigmaa ei vähennä se, että selitetään niiden johtuvan aivokemiasta tai vastaavasta. 

Aiheesta lisää: Mielenterveyden hoito – 3 epäreilua asiaa nykyisissä hoitokäytännöissä

Pulma 3: Mielenterveysdiagnoosit perustuvat sopimuksiin

Olin järkyttynyt, kun aloin tutustua tähän asiaan paremmin, koska minulla oli sellainen  käsitys, että psykiatrisilla diagnooseilla on vakaa ja järkevä pohja. Mutta mitä enemmän aiheeseen tutustuu, sitä järkyttävämmältä tämä meidän nykyinen hoitojärjestelmä on alkanut minun silmiini näyttää. Nämä eivät ole erityisen mukavia ja helppoja puheenaiheita. Nämä aiheet kuitenkin koskevat nykyään niin monia ihmisiä, että näitä vaan täytyy nostaa esille. 

Tieteestä puhutaan yleensä sellaisena objektiivisena asiana, jossa esiin kaivellaan faktoja. Myös psykiatriasta puhutaan tieteen alana ja että tehdään tieteellistä tutkimusta. Ja kuitenkin mm. psykiatri Sami Timimi kirjassaan Insane Medicine: How the Mental Health Industry Creates Damaging Treatment Traps and How you can Escape Them mainitsee siitä, että psykiatriassa ei ole fysiologisia tai sellaisia muita testejä, jotka olisi riiippumattomia psykiatrin mielipiteestä. 

Thomas Szasz kirjoittaa kirjassaan The Medicalization of Everyday Life myös tähän liittyvästä asiasta. Hän kirjoittaa näin (oma suomennokseni): 

”Miltei kolmen vuosisadan ajan ajatus siitä, että jokainen mielisairaudeksi nimetty ilmiö osoittautuu aivosairaudeksi, oli hypoteesi, jota voitiin tukea tai vastustaa. Kuitenkin 1960-luvun jälkeen tämä hypoteesi yhä laajemmin hyväksyttiin tieteelliseksi faktaksi, kuten maapallon pallomainen muoto. On tietenkin yhä fyysisesti ja juridisesti sallittua sanoa, että mielisairauksia ei ole. Mutta koska vain puoskari, typerys tai fanaatikko kiistää tosiasioita tai vastustaa tiedettä, tällainen kritiikko hylätään todennäköisesti irrationaalisena tai pahempana.” Thomas Szasz: The Medicalization of Everyday Life – Selected Essays (2007) s. 30

Tämä diagnoosien sopimuksenvaraisuus on yksi asia, mistä on syytä puhua enemmän. James Daviesin kirjaa Hajalla -Onneton totuus psykiatrian nykytilasta suosittelen, jos olet valmis tutustumaan tähän asiaan vähän paremmin. 

Tällaisten syiden takia en osallistu sellaisiin kampanjoihin, joissa pyritään vähentämään mielenterveysdiagnoosien stigmaa.

Kampanjoin ennemmin sen puolesta, että mielenterveysdiagnooseja vähennetään, ja sitä tapaa, miten suhtaudumme mielen pulmiin ja elämän haasteisiin muutetaan toisenlaiseen suuntaan.

 

Lukemista aiheeseen liittyen:

James Davies: Hajalla – Onneton totuus psykiatrian nykytilasta

Thomas Szasz: The Medicalization of Everyday Life

Sami Timimi: Insane Medicine: How the Mental Health Industry Creates Damaging Treatment Traps and How you can Escape Them

Karoliina Maanmieli, Tapio Gauffin, Nisse Suutarinen:  Skitsofrenia: onko diagnoosi totta

 

Laita hyvä kiertämään!

Kirjoita kommentti

Your email address will not be published.