Tässä postauksessa näytän sinulle muutaman tärkeimmän lauseen Psykiatria -kirjasta.
Julkaisin tästä aiheesta myös videon YouTube-kanavallani. Minusta kyseessä on niin olennainen asia, että tästä pitäisi selkeästi kertoa erityisesti ihmisille, joille on nimetty tai nimetään jokin psykiatrinen diagnoosi.
Astetta parempi elämä – YouTube kanavan löydät täältä.
Videolla mainitsemastani maksuttomasta luennosta löydät lisätietoa täältä.
Tärkeimmät lauseet Psykiatria-kirjassa
Psykiatria -kirjassa sivulla 62:
”Tautien määrittely on aina ollut sopimuksen varaista. Parhaimmillaan tautinimike perustuu tunnettuun etiologiaan. Vain osa psykiatrisista diagnooseista on niin spesifisiä, että niiden etiologia ja patofysiologia tunnetaan.”
Sivulla 63:
”Tautiluokituksiin ei sisälly oletusta, että jokainen häiriö olisi täysin erillinen kokonaisuus, jolla on ehdottomat rajat erottamassa sitä muista mielenterveyden häiriöistä tai häiriöttömyydestä.”
Mitä tarkoittaa etiologia ja patofysiologia?
Nämä määritelmät poimin terveyskirjasto.fi sivustolta:
- syyoppi; sairauksien syitä tutkiva lääketieteen haara;
- taudin syy, yksittäisen sairauden syy
sairaan elimistön toiminnasta ja häiriöiden synnystä
Toisin sanoen:
vain osa diagnooseista on siis sellaisia, että on tiedossa, mistä ne johtuvat ja tautiluokitus ei sisällä oletusta, että häiriöt voi selkeästi erottaa toisista häiriöistä tai edes siitä onko ihmisellä häiriötä vai ei.
Mitenpä niitä voisikaan selkeästi erottaa toisistaan tai häiriöttömyydestä, kun ei ole puolueettomia testejä (kuten verikokeita) niiden toteamiseen.
Minusta tämä pitäisi tuoda selkeästi esiin myös ihmisille, joille näitä diagnooseja nimetään.
Lue myös: Mielenterveys – Miksi en osallistu ”anti-stigma”-kampanjoihin
Onko lääkehoito perusteltua?
Lukiessani Aku Kopakkalan kirjasta Masennus – Suuri serotoniinihuijaus, että puoli miljoona suomalaista syö mielialalääkkeitä, olin järkyttynyt.
Minusta on aika erikoista, että psyykkisiä pulmia tyypillisesti yritetään hoitaa lääkityksillä, kun huomioidaan, että vain harvoista diagnooseista tiedetään, mistä ne johtuu ja miten ne syntyy.
Voi tietenkin väittää: ”Niin mutta se on tutkittu, että lääkkeet toimivat ja ne auttavat”.
Mutta onko näin?
Onko meillä vähemmän mielenterveysongelmia, vähemmän mielenterveyskuntoutujia, vähemmän mielenterveyssyistä eläkkeelle jääviä lääkehoitoja takia?
Eipä taida olla.
Erityisen oleellista tässä mielestäni on käsittää, kuten tuossa kirjassakin sanotaan, että tautien määrittely on sopimuksen varaista.
Sillä tavalla nämä psykiatriset diagnoosit on syntyneet; sopimuksen varaisesti.
Niitä ei ole tutkimusten avulla löydetty, vaan niistä on sovittu.
Joukko ihmisiä, psykiatreja keskustelee asiasta ja päättää asiasta. Ne ovat pohjimmiltaan mielipiteitä ja tulkintatapoja.
Mielipiteet, tulkintatavat ja asioista sopiminen eivät ole tieteellistä tutkimusta.
”Tautien määrittely on sopimuksen varaista.”
Monilla ihmisillä kuitenkin on sellainen käsitys, että psykiatria perustuu tieteellisiin tosiasioihin.
Tästä aiheesta voit lukea lisää mm. James davisin kirjasta Hajalla – Onneton totuus psykiatrian nykytilasta. Se ei ole kovin mukavaa luettavaa, mutta se on tärkeää luettavaa.
Tästä aiheesta puhutaan lisää myös tässä maksuttomassa luennossa.
Mielen pulmia ja elämän haasteita voidaan todellakin katsoa monella muullakin tavalla kuin merkkeinä yksilön sairaudesta tai häiriöstä.
Nyt tiedät, mitkä ovat mielestäni tärkeimmät lauseet Psykiatria -kirjassa. Minusta tämä on niin oleellista, että tästä pitäisi selkeästi kertoa psykiatrisen diagnoosin saaneille ja heidän läheisilleen.
Mitä mieltä sinä olet?