Miten suhtautua pelkoon
Pidin vastikään Facebook-liven, jossa puhuin hankaliin tunteisiin suhtautumisesta.
Esimerkiksi pelko tai ahdistus voi tuntua hankalalta ja siltä, ettei sitä halua kokea. Sen sijaan, että pitäisimme niitä ihmisen ”käyttöjärjestelmään” kuuluvana asiana, saatamme ajatella, että nämä ikävät tunteet kertovat jotakin oleellista itsestä yksilönä.
Hankala tunne, kuten pelko, voisikin tulla ja mennä vapaammin, jos emme takerru siihen ajatellen, että ”minussa on jotain väärin, kun koen pelkoa”.
Martha Beck kirjottaa kirjassaan Löydä Pohjantähtesi pelkoihin liittyen näin:
“Eräässä syvimmistä aivokerroksista on hermorakenne, joka kehittyi ensimmäisiin nikamiin erityisesti matelijoilla. Siksi aluetta kutsutaankin matelijanaivoiksi. — Matelijanaivojen tarkoitus on lähettää tajuntaan eloonjäämiseen liittyviä pelkoja, hälytysreaktioita, joiden avulla eläimet pysyvät luonnossa hengissä.” (s. 60-61)
Hän kirjoitti myös: “Kun pitää nätisti huolta omasta matelijastaan sen sijaan, että uskoisi sen puheisiin tai taistelisi sitä vastaan, pääsee parhaiten kauhun tilasta ja palautuu rauhaan.” (s. 70)
Nyt kenties jo selkeneekin, miksi olen piirtänyt olkapäälleni lohikäärmeen. Martha Beckin kirjan inspiroimana päätin hahmotella oman sisäisen matelijani, ja esitellä sen sinullekin.
Myös esimerkiksi Valjasta kritiikki voimavaraksi-verkk
Sen jälkeen, kun olen alkanut suhtautumaan tunteisiin ja ajatuksiin eri tavalla kuin aiemmin ja lakannut takertumasta niihin, on moni asia elämässä muuttunut helpommaksi. Ja haluan puhua näistä asioista yhä uudelleen ja uudelleen, koska toivon sinullekin astetta parempaa elämää.