Mielenterveyteen liittyviä teemoja olen pohtinut suunnasta ja toisesta suurimman osan elämääni. Kiinnostuin psykologiasta ja mielen hyvinvoinnista jo teini-ikäisenä ja siksi hainkin opiskelemaan psykologiaa lukion jälkeen.
Muutaman vuoden ehdin opiskella (v. 2002-2004) ennen kuin oma elämäntilanteeni muuttui niin kertakaikkisen hankalaksi, että jouduin jättämään opinnot kesken. Päädyin pitkien sairaslomien ja kuntoutustuella olemisen kautta lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle. Tilanteeni vaikutti melko toivottomalta.
Vuonna 2014 aloin kuitenkin oppia, miten tämä ihmismieli oikein toimiikaan, ja miten sitä voi käyttää niin, että se tukee omaa hyvinvointia eikä estä sitä.
Näiden asioiden oppimisen myötä päädyin tavallaan takaisin sille polulle, jolle olin halunnut jo teini-ikäisenä. Valmistuin v. 2017 ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi, ja täällä Astetta parempi elämä -sivustolla työskentelen näiden teemojen parissa.
Olen katsellut tätä mielenterveysalaa psykologian opiskelijan roolissa, potilaan roolissa ja nyt lyhytterapeuttina/valmentajana ja kokemusasiantuntijana. Ja täytyy sanoa, etten pidä näkemästäni.
Jo pitkään on ollut mielessäni kirjoittaa manifesti aiheesta. Tämä olkoon ensimmäinen versio.
Mielenterveysmanifesti
Mielen pulmia ja elämän hankaluuksia voi tarkastella monista näkökulmista.
Näkökulmasta riippuen pulmat voivat olla ohimeneviä hankaluuksia, joille on ymmärrettävä, ihmistä voimaannuttava ja eteenpäin auttava selitys.
Tai ne voivat näyttäytyä sellaisina yksilön häiriöinä, jotka jumittavat hänet ”sairaan” rooliin, kunnes asiantuntijat löytävät avuksi olevan hoitokeinon.
Psykiatriset diagnoosit on nykyään yleisiä ja lääkehoito on keskeisessä roolissa mielenterveyspulmien hoidossa. Monien potilaiden pulmat kuitenkin kroonistuvat hoidosta huolimatta.
Siksi meidän on syytä kysyä:
Ovatko nykyihmisten pulmat tosiaan niin vaikeita, että hoito ei auta? Vai onko asiaan jokin muu selitys?
Yleisenä käytäntönä tällä hetkellä on tarkastella mielen pulmia ja elämän hankaluuksia ns. häiriölinssien läpi. Ihmisellä sanotaan olevan jokin häiriö ja hänelle nimetään diagnoosi.
Yksi iso pulma on tämä:
Ei ole puolueettomia testejä ja tutkimuskeinoja (esimerkiksi veri -tai virtsakokeita), joista voisimme todeta, että jonkin psykiatrisen diagnoosin kriteerit täyttyvät ja toisen diagnoosin kriteerit eivät täyty.
Psykiatristen diagnoosien kriteereihin sisältyy melkoisen paljon tulkinnanvaraa.
Diagnoosit ovat omiaan toimimaan ikään kuin linsseinä, joiden läpi ihmisen toimintaa voidaan tarkastella ja tulkita. Tällaisina linsseinä, joiden läpi ihmistä katsotaan, ne ovat omiaan vääristämään sitä, miten diagnoosin saaneen toimintaa tulkitaan jatkossa.
Meidän on syytä rakentaa maailmaa, jossa mielen pulmia ja elämän haasteita ei automaattisesti lokeroida merkeiksi siitä, että yksilö on häiriintynyt ja ”lääkitä” häntä.
Meidän on syytä huomioida erilaiset hankaluudet osana isompaa kokonaisuutta.
Meidän täytyy hahmottaa, että nykyajan käytännöt eivät automaattisesti ole paras mahdollinen tapa tai ainoa vaihtoehto.
Meidän täytyy rohkaistua kysymään hankalia kysymyksiä ja kohtaamaan se, että nykyiset hoitokeinot voivat itse asiassa pahentaa tilannetta.
Kuten usein tykkään sanoa: Aina on olemassa voimaannuttavampi näkökulma.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Mielenterveys – Miksi en osallistu ”anti-stigma”-kampanjoihin
Löydät tämän manifestin tärkeimmät asiat myös tästä julkaisusta Facebook-sivullani.
Julkaisin manifestin myös Instagramissa.
Mitä ajatuksia tämä manifesti sinussa herättää?