Toimivatko puheesi ja sanavalintasi tukenasi vai sinua vastaan?

Arjen NLP eli miten käytän NLP:tä omassa elämässäni, osa 2.

Minulle NLP:ssä on kyse mm. tavasta vaikuttaa omaan olotilaan ja saavuttaa mieluisia lopputuloksia, onpa kyseessä sitten työelämään, vapaa-aikaan tai vaikkapa ihmissuhteisiin liittyvät tavoitteet.

NLP:hen tutustuttuani tulin tietoiseksi siitä, miten tärkeitä erilaissa tilanteissa tyypillisesti käyttämämme sanat ovat hyvinvointimme ja ihmissuhteidemme kannalta.

Tässä tekstissä kertomissani asioissa hahmotan NLP:n hyödyksi erityisesti tietoisuuden siitä, mikä vaikutus puheella on mm. omaan olotilaan ja mahdollisuuksiin.

Keskityn omassa arjessanikin siihen mitä sanon, millaisia sanoja käytän ja millaisia kysymyksiä kysyn.

 

Kielen moninaiset vaikutukset

Kieli voi latistaa kokemustamme elämästä yhtä lailla kuin vaikkapa luoda ylimääräistä draamaa.

Kieltä käyttäessämme paitsi kuvailemme, myös luomme todellisuutta. Siksi kuuntelen mm. sitä millaisilla sanoilla kuvailen omaa olotilaani. Klikkaa ja Twiittaa

Kieltä käyttäessämme paitsi kuvailemme, myös luomme todellisuutta.

Siksi kuuntelen mm. sitä millaisilla sanoilla kuvailen omaa olotilaani.

Joskus jumitumme käyttämään omasta olosta sanaa tai ilmaisutapaa, joka pitää yllä tuota olotilaa tarpeettoman pitkään.

Tunteita ja olotiloja kuvaavia sanoja on valtavasti, mutta tyypillisesti käytämme niistä vain muutamia.

Lue lisää: Se kasvaa mihin keskityt.

Mietipä esimerkiksi tilannetta, jossa joku kysyy kuulumisiasi. Vaihtuuko vastauksesi usein vai käytätkö tyypillisesti jotakin tiettyä ilmaisua?

Useimmiten arjessa kuulemiani vastauksia ovat: ”eipä ihmeitä”, ”ihan jees”, ”ihan ookoo” tai ”ihan hyvin”.

Olen monta kertaa pysähtynyt pohtimaan muutamien sanojen toistuvaa käyttöä omien tunnetilojen kuvailussa.

Onko tosiaankaan niin, ettemme koe laajaa skaalaa tunteita vai rajoittavatko sanavalintamme kokemuksiamme?

Toki sekin on mahdollista, että koemme laajan skaalan tunteita, mutta valitsemme ilmaista niitä vain muutamilla sanoilla.

Sanat ja lauseet kantavat mukanaan myös tietynlaista dramaattisuutta tai sitten ei-niin-kovin-suurta-dramatiikkaa.

On eri asia käyttää jostakin tilanteesta sanoja ”se oli ihan katastrofaalinen kaaos koko juttu!” kuin sanoa ”siinä tilanteessa täytyi oikein pysähtyä pohtimaan, että miten tästä eteenpäin…”.

Voisin kuvitella edellä mainittuja lauseita käytettävän samasta tilanteesta.

Niillä on kuitenkin eri vaikutus siihen, millainen mielikuva tilanteesta tulee kuulijalle. Ja toisaalta ilmaisutavasta riippuen myös kertojalla voi olla ihan eri olo tilannetta muistellessaan.

Lisää aiheesta: Kommunikoitko todella vai jääkö homma puolitiehen?

Pienen sanan suuri vaikutus

Kuuntelen muiden ihmisten sanavalintojen ja muiden puheeseen liittyvien seikkojen lisäksi myös omaa puhettani, sillä usein me ihmiset rajoitamme itseämme ja mahdollisuuksiamme valitsemillamme sanoilla ja muilla kieleen liittyvillä asioilla.

Tämä tarkkaavaisuuteni näkyy esimerkiksi niin, että saatan muuttaa lausetta, jonka juuri olen sanonut.

Teen tämän tietoisesti ja tarkoituksella huomatessani, etteivät sanavalintani tue jonkin tavoitteen saavuttamista.

Samoin toimin, jos huomaan ilmaisutavan muulla tavalla tarpeettomasti rajoittavan minua, keskustelukumppaniani tai yhteistä pyrkimystämme.

Yksi tyypillisistä tavoistani tuunata lausetta on lisätä siihen sana. Esimerkiksi pieneltä ja mitättömältä tuntuvalla sanalla ”vielä” voi olla erittäin suuri vaikutus ilmaistuihin ajatuksiin.

Esimerkki:

”En ole koskaan tehnyt tätä asiaa. En minä osaa.”

Tämän ajatuksen tuunaisin tähän muotoon:

”En ole koskaan tehnyt tätä asiaa. En vielä osaa.”

Minusta nämä kaksi edellistä lausetta ovat ihan eri lauseita. Jälkimmäinen avaa mahdollisuuksia, joita ensimmäisessä lauseessa ei tunnu olevan läsnä.

”En vielä osaa.”

Tästä herää kysymyksiä: Millaisia taitoja tarvitsen? Mistä taidoista tai tiedoista tuo osaaminen koostuu? Miten voin oppia tekemään tämän asian?

On ollut hauska huomata, että ne läheiseni, joiden kanssa eniten olen tekemisissä, ovat myös alkaneet kiinnittää huomiota omiin sanavalintoihinsa.

Samaa ’vielä’ sanan lisäämistä lauseeseensa eräs ystäväni käytti hiljattain. Laitoin hänelle kuvan, jonka mieheni otti minusta venytellessäni. Olen jokseenkin notkea ja ystäväni kommentoi kuvaa: ”Oletpa notkea. Minä en ole noin notkea. Vielä.”

Huomaatko, mitä tuollainen pieni sana tekee tälle asialle?

Ilman sitä kyseessä vaikuttaisi olevan pysähtynyt asioiden tila. Minä en ole noin notkea. Piste.

Vielä-sanan lisääminen muuttaa sen pikemminkin liikkuvaksi prosessiksi. Se avaa mahdollisuuden notkeudelle tulevaisuudessa.

 

Mitä ajatuksia sinussa herää? Millaisissa tilanteissa sinun kannattaisi huomioida tämä asia?

Arjen NLP sarjan 1. osan löydät täältä: Miksi vältän puolisoni koskettamista, kun hän on huonossa tunnetilassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *