Minulta välillä kysytään että minkä takia kerron taustastani ja omakohtaisista kokemuksistani entisenä psykiatrisena potilaana. Joidenkin mukaan ”se syö uskottavuutta” tai ”ei kuulu kenellekään” tai on jotain muita syytä jättää kertomatta.
Minulla on varsin yksinkertainen syy siihen, minkä takia en piilottele menneisyyttäni ja omakohtaisia kokemuksia ja ennemminkin nostan näitä aiheita esille.
Miksi kerron kokemuksistani psykiatrian parissa
Se syy on tämä:
Identiteettini ei ole kiinni niissä tarinoissa. Identiteettini ei ole kiinni niissä menneisyyden kokemuksissa, ja siinä, miten aikaisempia pulmiani on katsottu ikään kuin häiriölinssien läpi.
Niitä pulmia olisi voinut katsoa monella muullakin tavalla.
Itse asiassa se, miten tilanteeni on aiemmin hahmotettu, kertoo mielestäni enemmän psykiatriasta ja mielenterveyden hoitojärjestelmästästä kuin minusta ihmisenä.
Sen takia nostan näitä aiheita esille ja kerron myös niistä omakohtaisista kokemuksista ilman tarvetta piilotella niitä.
Lue myös tämä: Mielenterveysmanifesti
Diagnosointi ja ”yksilön häiriö” -ajattelu on yksi tapa katsoa ihmisten pulmia. Ne ovat yksi tapa katsoa elämän hankaluuksia. Mutta tällaisten diagnoosien ja ns. häiriölinssien läpi katsominen ei ole ainoa tapa katsoa elämän hankaluuksia.
Tässäpä yksinkertaisuudessaan on syy siihen, miksi kerron kokemuksistani psykiatrian parissa, enkä koe tarpeelliseksi piilotella niitä.
Mitä mieltä sinä olet tästä?
Sinua saattaa kiinnostaa myös: 3 toipumisen mahdollistavaa ja mielen hyvinvointia tukevaa ajattelutapaa -luento
