Mikä mahdollistaa nopeat muutokset | Muistin uudelleenkonsolidointi
Johdanto
Elokuussa 2014 tein jotain todella pelottavaa.
Muutamien sattumien seurauksena olin ilmoittautunut NLP-kurssille, ja sitä varten minun piti mennä 10 päiväksi Helsinkiin.
Olin tuolloin 32-vuotias työkyvyttömyyseläkeläinen.
Tuolle kurssille osallistuminen vaati minulta isoja askelia mukavuusalueeni ulkopuolelle, sillä se tarkoitti mm. sitä, että olisin itsekseni vieraassa kaupungissa, vieraiden ihmisten keskellä.
Tuolloin minua ahdisti ihan jo ajatellakin väkimäärää ja sitä, että minun täytyisi selviytyä siellä yksin paikasta toiseen.
En ollut pitkään aikaan osallistunut mihinkään niin intensiiviseen koulutukseen. En tiennyt, pystyisinkö keskittymään. Minua ahdisti, ja olin masentunut.
Soitin noin viikkoa ennen kurssin alkua järjestäjälle, että en tiedä, pärjäänkö siellä ja kannattaako minun ollenkaan mennä.
He rohkaisivat minua tulemaan kuitenkin. ”Katsotaan sitten yhdessä, mitä tehdään, jos tuntuu liian hankalalta.”
Ensimmäisen kurssipäivän jälkeen soitin innoissani kotiin puolisolleni ja hän sanoi minulle:
”Kuulostat ihan eri ihmiseltä… sillai hyvällä tavalla.”
Minusta tuntuikin tuolloin siltä, että jo yhden kurssipäivän jälkeen olin ihan eri maailmassa. Jotain merkittävää oli tapahtunut, ja hämmentävän nopeasti.
Mahdoton muutos?
Jälkeenpäin olen joskus kuullut kommentteja siitä, ettei nopea muutos ole mahdollinen. ”Tuollainen muutos on mahdoton! Miten sellainen muka voisi onnistua? Jotkut ihmiset käyvät vuosia terapiassa, eikä heidän tilanne silti edisty!”
Omasta kokemuksestani tiesin sen kuitenkin mahdolliseksi, sen jälkeen kun tällainen muutos oli omalle kohdalle osunut. En silti osannut arvata, että vajaa 10 vuotta myöhemmin minulle vihdoin selviäisi, miten tällaiset nopeat ”terapeuttiset” muutokset ovat mahdollisia.
Kirjoitan ”terapeuttiset” lainausmerkeissä, koska muutos ei tapahtunut terapiassa, mutta koin sen hyvin terapeuttisena, parantavana ja voimaannuttavana muutoksena.
Koen tärkeäksi myös sanoa, että tämä nopea muutos ei tarkoita, että yhtäkkiä kaikki elämän ongelmat olisivat jääneet taa. Aloin kuitenkin yhtäkkisesti nähdä mm. itseni ja silloisen tilanteeni hyvin eri tavalla. Muutos oli merkittävä ja helpottava.
Bruce Ecker, Robin Ticic & Laurel Hulley kirjoittavat kirjassaan Unlocking the Emotional Brain – Eliminating Symptoms at Their Roots Using Memory Reconsolidation siitä, miten terapeutin työssä kaikkein tyydyttävimpiä ovat ne käänteentekevät sessiot, joissa asiakas kokee yhtäkkisen syvällisen muutoksen ja pitkään jatkuneet negatiiviset emotionaaliset oireet ja mallit katoavat.
Se on kuitenkin pitkään ollut mysteeri, miten tällaiset elämää muuttavat muutokset tapahtuvat.
Tällaisia muutoksia voi tapahtua terapiassa, valmennuksissa, ja ihan elämässä ylipäätään, sillä tällaiset nopeat ja käänteentekevät muutokset mahdollistaa aivoihimme sisäänrakennettu mekanismi – muistin rekonsolidointi/uudelleenkonsolidointi (engl. memory reconsolidation).
Pian tähän termiin törmättyäni tajusin olevani jonkin todella merkittävän aiheen äärellä, ja niinpä päädyin tekemään eräänlaisen syväsukelluksen aiheen pariin.
Ja tässä blogipostauksessa kerron sinulle, mitä löysin ja miksi tämä on mielestäni yksi merkittävimmistä asioista, joista olen ikinä oppinut.
Terapeuttien lisäksi tätä tietoa voivat hyödyntää myös valmentajat omissa kuvioissaan, ja kenties tämä tieto voi myös tuoda toivoa ihmisille, joiden tilanne on tähän mennessä voinut vaikuttaa toivottomalta.
Oletko valmis aloittamaan?
Jatketaanpa sitten eteenpäin tutustumalla ensin muutamiin muistiin liittyviin asioihin.
Mikä mahdollistaa nopeat muutokset | Muistin uudelleenkonsolidointi
Tausta
Muutamia asioita muistista
Arkikielessä muistilla usein tarkoitetaan esimerkiksi tapahtumien tai faktatietojen, nimien yms. muistamista.
Tällaisten tietoisesti muistettavien asioiden lisäksi on myös sellaisia muistiin tallentuneita asioita, joista emme ole tietoisia. Esimerkiksi taidot, kuten pyörällä ajaminen, tallentuu ns. implisiittiseen muistiin.
Muistilla ja erilaisilla oppimiskokemuksilla on valtava vaikutus siihen, millaisia käyttäytymismalleja, tunteita, ajatuksia ja somaattisia kokemuksia meillä on.
Tästä puhuu mm. Ecker artikkelissaan Memory Reconsolidation Understood and Misunderstood.
Implisiittiset emotionaaliset oppimiskokemukset ovat oppimiseen ja muistiin liittyviä kokemuksia, jotka vaikuttavat eniten siihen, millaisten pulmien tai oireiden kera ihmiset hakeutuvat terapiaan.
Yleensä opimme tällaisia asioita ilman tietoisuutta siitä, että olemme oppineet jotain.
Ne muodostuvat voimakkaiden tunteiden läsnä ollessa, mikä lisää niiden vaikutusvaltaa.
Ecker kertoo esimerkkinä, että jos pieni lapsi kohtaa pelottavaa vihaisuutta vanhemmalta ilmaistessaan tarpeitaan, hän oppii olemaan ilmaisematta tai jopa tuntematta tarpeitaan eikä odota ymmärrystä tai lohdutusta muilta.
Myöhemmin elämässä tämä sama (tiedostamaton) oppimiskokemus vaikuttaa suuresti siihen, millaiseksi ihmisen elämä muodostuu eikä ihminen itse tiedosta elävänsä lapsena oppimiensa asioiden mukaisesti.
Tällaiset emotionaaliset opit voivat pitää ihmistä otteessaan vuosikymmeniä. Niistä muodostuu meille mielen sisäisiä malleja, skeemoja.
Sanallisesti ilmaistuna ne voivat ilmetä esimerkiksi tällaisina tuntemuksina:
En voi näyttää suruani.
Muiden tarpeet ovat tärkeämpiä kuin minun.
En voi kertoa, mitä tarvitsen.
Minun täytyy pärjätä yksin.
En voi pyytää apua.
En voi sanoa ’ei’.
Minun täytyy toimia näin, jotta muut hyväksyvät minut.
Ne vaikuttavat mm. siihen, miten näemme maailman, itsemme ja muut ihmiset.
Ne toimivat meille eräänlaisina tiedostamattomina ennusteina siitä, mitä on odotettavissa.
Aiempien kokemusten pohjalta tavallaan ennustamme sitä, miten maailma toimii, miten muut ihmiset toimivat, miten meidän kuuluu toimia tietyissä tilanteissa jne. (Huomioi erityisesti äskeinen ajatus ennusteista. Palaamme siihen myöhemmin.)
Ecker muistuttaa, että kaikki psykologiset ja käyttäytymiseen liittyvät oireet eivät johdu emotionaalisesta oppimisesta (esim, kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttamat masennusoireet).
Mullistava löytö
Implisiittistä muistia pidettiin pitkään pysyvänä, muuttumattomana.
Noin sadan vuoden aikana kertyneen tutkimustiedon valossa vaikutti siltä, että kun muisto konsolidoituu (eli tallentuu työmuistista pitkäkestoiseen muistiin), sitä ei enää pysty muuttamaan.
1990-luvun lopulla kuitenkin neurotieteilijät havaitsivat, että aivoilla on luontaisesti tehokas prosessi, joka voi perusteellisesti muuttaa tai poistaa myös sellaisia opittuja asioita, joihin liittyy vahva emotionaalinen kokemus ja jotka ovat muodostuneet tiedostamattamme.
Muistin uudelleenkonsolidoinnin tunnistaminen oli mullistava löytö, joka muutti vakiintunutta käsitystä siitä, että nämä ns. subkortikaaliset tunneoppimiset (engl. subcortical emotional learnings) pysyvät muuttumattomina ihmisen eliniän ajan.
Millaisia muutoksia terapiassa tapahtuu
Ecker ja Bridges mainitsevat tässä artikkelissaan, että kaikki mielenterveysalan ammattilaiset pyrkivät auttamaan asiakkaitaan pysyvästi muuttamaan ei-toivottuja käyttäytymismalleja, tunteita, ajatuksia ja somatisaatioita.
Useimmat heistä kuitenkin tunnustavat myös, että monesti heidän edistämänsä muutokset ovat pikemminkin asteittaisia ja alttiita pulmien uusiutumiselle kuin transformoivia ja elämää muuttavia.
Esimerkiksi Helsingin Psykoterapiatutkimus – psykoterapioiden vaikuttavuus viiden vuoden seurannassa raportin tulokset ovat kiinnostavaa luettavaa:
“Vaikka terapiat olivat vaikuttavia, ne eivät kuitenkaan olleet kaikille riittäviä. Noin puolet mielialahäiriöstä kärsivistä ja kaksi kolmasosaa ahdistuneisuushäiriöstäkärsivistä toipui ja yli puolet kaikista potilaista joutui turvautumaan tutkimusterapioiden lisäksi myös muihin hoitoihin 5 vuoden seurannan aikana.”
Tapaustutkimuksissa on kuitenkin kuvattu hyvin erilaisten terapiamuotojen aikaansaamia syvästi vaikuttavia, äkillisiä transformoivia muutoksia.
Eri terapiamuodoilla on erilaiset selitykset siitä, mistä tällaiset muutokset johtuvat, ja niissä myös käytetään hyvin erilaisia tekniikoita ja menetelmiä.
Eckerin ja Bridgesin mukaan olisi äärettömän arvokasta, jos jokin empiirinen (havaintoihin/mittaamiseen perustuva) lähde voisi selittää, mikä tällaisen transformoivan muutoksen perusmekanismi ja prosessi on, ja miksi niin monet eri lähestymistavat voivat saada sellaisia muutoksia aikaan.
Artikkelissaan he esittävät, että tämä tieto on jo saatavilla muistin uudelleenkonsolidointia koskevissa tutkimuksissa.
Terapiassa tapahtuvat muutokset voi karkeasti jakaa kahteen luokkaan.
Toisaalta tapahtuu asteittaisia, melko hitaasti edistyviä muutoksia. Ja toisaalta muutokset voivat olla äkillisiä, ns. transformoivia, syvästi vaikuttavia muutoksia.
Eckerin ja hänen kollegojensa kirjoitusten perusteella saa aika selkeän kuva siitä, miten terapiassa saadaan aikaan asteittaisia muutoksia ja miten taas ns. transformoivia muutoksia. (Löydät listan kiinnostavia artikkeleita yms. materiaaleja tämän postauksen lopusta.)
Asteittaiset muutokset
Astettaiset muutokset käytännössä syntyvät sellaisilla keinoilla, joilla pyritään korvaamaan esimerkiksi ihmisen aiempi toiminta/reagointitapa. Esimerkiksi ahdistuneisuutta voidaan pyrkiä hallitsemaan opettamalla asiakkaalle rentoutustekniikoita.
Nämä asteittaiset muutokset ja uusien asioiden oppiminen ja harjoittelu vaativat valtavasti toistoja, jotta niiden olisi mahdollista korvata aiemmin opittu vahva emotionaalinen muisto ja sen aiheuttama “oireilu”.
Pulmia aiheuttavan muiston muokkaamisen sijaan luodaan siis uusia, kilpailevia muistijälkiä, joita pyritään vahvistamaan toistoilla.
Vaatii jatkuvaa ponnistelua ja valtavasti toistoja, jotta uusi opeteltava käytös/toimintamalli voisi korvata automatisoituneen vanhan toimintamallin.
Olo voi helpottaa esim. terapiatapaamisessa, ja ihminen voi lähteä tapaamisesta jonkin merkittävän tuntuisen oivalluksen kanssa.
Kuitenkin tämä olon helpottuminen voi olla turhauttavan lyhytkestoista, ja seuraavalla tapaamiskerralla voi vaikuttaa siltä, että ihminen on jälleen lähtöruudussa.
Nämä kilpailevat muistijäljet ovat myös alttiita sille, että aiempi emotionaalinen oppi jyrää niiden yli, esim. stressitilanteessa.
Asteittaiset muutokset kuvana:
Transformoivat muutokset
Transformoivalla muutoksella (engl. transformational change, transform= muuttaa/muuttua toisenlaiseksi, muuttaa täysin) on kolme tunnusmerkkiä.
- Yksi tai useampi pitkäaikainen oire häviää yhtäkkiä yleensä kokonaan.
- Oireita aiheuttanut skeema ei enää aktivoidu. (Asia, jonka ihminen aiemmin koko voimakkaana ja kauheana totuutena maailmasta, ei enää tunnu todelta tai todelliselta eikä sitä enää aktivoi ne tilanteet, joissa se aiemmin aktivoitui.)
- Tämä muutos jatkaa olemassaoloaan vaivattomasti ja pysyvästi, eikä erilaisia lisäkeinoja tarvita, jotta oireettomuus säilyy.
Kyseessä on niin merkittävä muutos, että se ei jää huomaamatta.
Transformoiva muutos kuvana:
Katsotaan seuraavaksi tarkemmin sitä, mitä muistin uudelleenkonsolidointi-prosessin käynnistämiseen tarvitaan, ja mitkä ovat ns. terapeuttisen uudelleenkonsolidoinnin askeleet.
Sinua voisi kiinnostaa myös: Miten ”Samista” tuli entinen skitsofreenikko
Muistin uudelleenkonsolidointi -prosessi ja sen hyödyntäminen terapiassa
Minusta on erityisen kiinnostavaa, että Bruce Ecker ja hänen kollegansa Laurel Hulley olivat itse asiassa tunnistaneet transformoivaan muutokseen tarvittavat askeleet jo ennen kuin muistin rekonsolidointi -prosessi tunnistettiin muistitutkimusta tekevien neurotieteilijöiden laboratorioissa.
Ecker ja Hulley nimittäin kiinnostuivat tutkimaan tarkemmin niitä omassa terapiatyössään vastaantulevia tilanteita, joissa tapahtui äkillisiä, syvästi vaikuttavia muutoksia.
Lopulta he tunnistivat, mitkä asiat olivat aina läsnä, kun tällainen vaikuttava muutos tapahtui.
Tämän pohjalta he kehittivät terapiamenetelmän, jossa nämä heidän tunnistamansa elementit ja askeleet ovat mukana heti ensimmäisestä terapiakerrasta lähtien.
Menetelmän pyrkimyksenä on nimenomaan mahdollistaa ja fasilitoida tätä muutosprosessia.
He alkoivat opettaa menetelmää v. 1993.
Ecker ja Hulley huomasivat, että tällä tavalla työskenteleminen auttoi paljon johdonmukaisemmin tuottamaan transformoivia muutoksia.
Aluksi menetelmää kutsuttiin nimellä Depth Oriented Brief Therapy. Myöhemmin he alkoivat kutsua menetelmäänsä nimellä Coherence Therapy.
Se on ainoa menetelmä, jossa nämä neurotieteilijöiden myöhemmin tunnistamat askeleet ovat keskiössä ja toimivat eräänlaisena karttana asiakastyössä.
Ecker on kuitenkin mm. useissa kuuntelemissani haastatteluissa korostanut, että muistin uudelleenkonsolidointi -prosessi on aivoihin sisäänrakennettu mekanismi, eikä millään terapiamuodolla ole siihen yksinoikeutta.
Sama prosessi voi siis tapahtua monissa muissakin terapiamuodoissa, vaikka näitä askelia ei niin selkeästi ja tietoisesti olekaan sisällytetty muihin menetelmiin kuin Eckerin ja Hulleyn kehittämään Coherence Therapy -menetelmään.
Muistin uudelleenkonsolidointi – prosessi
Muistin uudelleenkonsolidointi -tutkimus on osoittanut, että tarvitaan tietty kolmen kokemuksen sarja, jotta vaikeakin kokemus voi niin sanotusti muuttaa muotoaan ja lakata vaivaamasta.
Tähän teemaan liittyy useita yleisiä väärinkäsityksiä ja vanhentunutta tietoa, joten jos sinua kiinnostaa tutustua tähän aiheeseen tarkemmin, suosittelen lukemaan ensin nämä Eckerin artikkelit :
Memory Reconsolidation Understood And Misunderstood
Clinical Translation of Memory Reconsolidation Research
Sadoissa tätä prosessia koskevissa tutkimuksissa on mm. Eckerin ja Bridgesin mukaan käytetty laajaa valikoimaa erilaisia menetelmiä näiden kolmen keskeisen kokemuksen aikaansaamiseksi.
Huomaathan, että seuraavaksi kuvaan nämä tarvittavat asiat melko abstraktilla tavalla. Kyseessä on ns. yleisaskeleet, jotka mahdollistavat nopean muutoksen, mutta esimerkiksi terapiassa nämä askeleet voidaan toteuttaa hyvin eri tavoin, riippuen mm. siitä, mitä menetelmiä terapeutilla on käytettävissään.
Nämä kolme asiaa nopeaan muutokseen tarvitaan:
#1 Oireita aikaansaava kokemus aktivoidaan uudelleen ja se koetaan tietoisesti.
Asiakkaan oireiden tai ongelman taustalla olevan tunneoppimisen/skeeman täytyy aktivoitua uudelleen.
Ecker kuvaa mm. artikkeleissaan sekä haastatteluissaan monia esimerkkejä siitä, miten tämä käytännössä asiakkaan kanssa voi tapahtua.
Erityisen tärkeää on, että kun skeema/oppimiskokemus uudelleen aktivoidaan, siihen liittyvät tunteet koetaan kehollisesti. On oleellista varmistaa, että kyseessä ei ole vain kognitiivinen oivallus.
#2 Havainto/kokemus, joka on ristiriidassa 1.kohdassa uudelleen aktivoidun kokemuksen kanssa (ns. ennustevirhe)
Skeemat toimivat ikään kuin ennusteena, ja niiden perusteella ikään kuin tiedämme ja odotamme tietynlaisia asioita tapahtuvaksi.
Jotta muisto/oppimiskokemus muuttuu muokattavaan muotoon, tarvitaan kokemus, joka ei sovi yhteen tämän ns. ennusteen kanssa. Muistitutkijat kutsuvat tätä kokemusta ennustevirheeksi.
Tällainen kokemus tarvitaan, jotta aiemmin opittu muuntuu ns. epävakaaksi, muokattavaan muotoon. Tämä epävakaa tila jatkuu noin 5 tuntia, ja sitä kutsutaan rekonsolidointi-ikkunaksi.
On aika järkeenkäypää, että vaikeitakin kokemuksia voi tällaisessa tilanteessa päivittää, eikö vain?
On ihmisen henkiinjäämisen kannalta hyödyllistä, että ristiriitaista tietoa kohdatessaan aiemmin opittua voi päivittää, jotta myös aiempien kokemusten pohjalta tehtävät ennusteet voivat tarkentua.
#3 Aiemman kokemuksen ja ristiriitaisen kokemuksen tarkastelu rinnakkain
Edellisen kohdan ristiriitaista tietoa ja alkuperäistä oppimiskokemusta ikään kuin tarkastellaan rinnakkain.
Muistan Eckerin maininneen jossain haastattelussa, että molemmat näistä tuntuvat asiakkaasta vahvasti todelta, mutta koska ne ovat ristiriidassa toistensa kanssa, molemmat eivät voi olla totta.
Muutama toisto tätä vastakkainasettelua, ristiriitaisten kokemusten kokemista samanaikaisesti vaikuttaa niin, että alkuperäinen oppimiskokemus ikään kuin mitätöityy.
Se ei enää aktivoidu eikä aiheuta samoja hankalia oloja kuin aiemmin.
Muistista ei poistu esimerkiksi elämäntapahtuma, joka jonkin skeeman syntymiseen on vaikuttanut tms., vaan se, mikä merkitys tälle elämäntapahtumalle on annettu.
Muisto tapahtumasta (esim. auto-onnettomuudesta) jää siis jäljelle, mutta siihen liittyvät merkitykset muuttuvat ja vahva negatiivinen emootio poistuu. Merkityksen muuttuessa todellisuus näyttää erilaiselta.
Prosessin onnistuminen voidaan todeta huomioimalla transformoivan muutoksen tunnusmerkit, joista kerroin aiemmin. Prosessin onnistuessa ne alkavat ilmaantua välittömästi.
Terapeuttinen uudelleenkonsolidointi -prosessi
Laboratoriassa uudelleenkonsolidointi -prosessia tutkiessa neurotieteilijät tietävät, mikä on se oppimiskokemus, jonka uudelleenkonsolidointia tutkitaan.
Terapiassa tilanne on toinen.
Terapeutin täytyy siksi ensin tehdä muutamia valmistelevia vaiheita ja ns. kerätä materiaalia tämän prosessin toteuttamista varten.
Tätä terapiassa tapahtuvaa prosessia kutsutaan nimellä terapeuttinen uudelleenkonsolidointi.
Terapeuttisen uudelleen konsolidoinnin seitsemän askelta
Terapeuttinen uudelleenkonsolidointi koostuu seitsemästä askeleesta (ABC-123-V).
A: Oireiden tunnistaminen
B: Oireita aiheuttavan oppimiskokemuksen/skeeman tunnistaminen
C: Yhteensopimattoman tiedon tunnistaminen
1: Oireita aiheuttavan skeeman uudelleen aktivointi
2: Yhteensopimattoman kokemuksen/ennustevirheen aktivointi
3: Kahden edellisen kokemuksen kokeminen rinnakkain, samanaikaisesti.
V: verifikaatio, todentaminen (engl. verification), ts. onko transformoivan muutoksen merkit havaittavissa
Vaiheita 1-3 tarkasteltiin jo aiemmin ja myös V-vaiheen transformoivan muutoksen merkeistä on ollut puhetta aiemmin. Katsotaan siis tässä tarkemmin vaiheita A, B ja C.
A: Oireiden tunnistaminen. Terapeutti selvittää asiakkaan kanssa, mitä ovat ne oireet – toimintatavat, tunteet, ajatukset, somaattiset reaktiot tms. – joista asiakas toivoo pääsevänsä eroon, ja mitkä asiat tai kontekstit saavat oireet esiin tai vahvistavat niitä. Nämä tiedot tarvitaan, jotta voi jatkaa vaiheeseen B.
B: Oireita aiheuttavan oppimiskokemuksen/skeeman tunnistaminen. Terapeutti pyrkii saamaan esiin sen oppimiskokemuksen tai skeeman, joka on asiakkaan oireiden taustalla. (mm. Ecker kuvaa tätä prosessia tarkemmin kirjoituksissaan, esim. täällä).
C: Yhteensopimattoman tiedon tunnistaminen. Ihmisellä itsellään voi jo olla sellaista tietoa tai kokemusta, mutta se ei ole linkittynyt hankaluuksia aiheuttavaan muistoon tai tällainen kokemus voidaan luoda esim. mielikuvaharjoituksella.
Ecker kuvailee artikkeleissaan ja haastatteluissaan useita esimerkkejä siitä, millaiset asiat voivat olla ristiriitaista tietoa, joka on auttanut kumoamaan aiemmin opitun. (Linkkejä artikkeleihin yms. materiaaleihin tämän postauksen lopussa.)
Silloin kun terapiassa pyritään tarkoituksellisesti hyödyntämään tätä aivoihin sisäänrakennettua mekanismia, joka mahdollistaa nopean muutoksen, ensin tehdään valmistelevat vaiheet A-C.
Sen jälkeen terapeutti voi aloittaa varsinaisen uudelleenkonsolisointi-prosessin, eli vaiheet 1-3.
Lopuksi vielä tarkistetaan (vaihe V), näkyykö transformoivan muutoksen merkit.
Se, että terapeutti tietää tästä prosessista, ei tarkoita, että äkilliseen muutokseen päästään nopeasti.
Prosessi ei välttämättä ole lineaarinen, ja matkalla voi tulla ”mutkia” vastaan.
Ecker on artikkeleissaan kirjoittanut mm. siitä, että samaa pulmaa voi ylläpitää monta oppimiskokemusta. Silloin se, että jokin näistä on terapeuttisen rekonsolidoinnin kohteena ei yksistään riitä poistamaan pulmaa.
On myös joitakin muita asioita, jotka voivat monimutkaistaa prosessia.
Tieto muistin uudelleenkonsolidoinnista ei siis automaattisesti tee prosessista yksinkertaista ja nopeaa.
Ecker kertoo, että useimmissa tapauksissa vaiheet A – C voivat vaatia useamman tapaamisen. Joskus taas koko prosessi voi tapahtua yhden tapaamisen aikana.
Näitä syvällisiä muutoksia voi myös tapahtua pidemmän terapian aikana useampia.
Esim. jossain tapaamisessa voi tulla vastaan pulma, josta asiakas ei ole aiemmin puhunut, mutta joka sillä hetkellä tuntuu hänestä tärkeimmältä käsitellä. Ecker kuvailee erään tällaisen tapauksen mm. tässä videossa.
Tieto muistin rekonsolidoinnista monella tavalla hyödyllistä
On monella tavalla hyödyllistä tietää tästä prosessista.
Ensinnäkin se on omiaan parantamaan terapian tehokkuutta.
Lisäksi se toimii eri terapiasuuntauksia integroivana viitekehyksenä.
Samaan lopputulokseen voi päästä hyvin erilaisilla keinoilla, kunhan tietyt edellytykset täyttyvät.
Tämä tieto siis edistää sitä, että eri terapiasuuntausten edustajille muodostuu jaettu ymmärrys siitä, miten muutos tapahtuu ja löytyy yhteinen kieli sille, mitä ollaan tekemässä, vaikka menetelmät ja taustateoriat voivat olla hyvin erilaisia.
Terapeutit voivat toteuttaa näitä askelia monin eri tavoin, oman terapiasuuntauksensa, luovuutensa ja persoonallisen tyylinsä mukaisesti.
Tieto tästä aivojen omasta mekanismista ja sen edellyttämistä asioista toimii ikään kuin karttana, mutta ei määritä sitä, millaisilla menetelmillä etenet määränpäähän.
Täältä löytyy kiinnostava luettelo lähteistä, jotka havainnollistavat hyvin sitä, että transformoivaa muutosta edeltää aina sama ydinprosessi terapiasuuntauksesta riippumatta.
Pitäisikö terapeutin aina pyrkiä edistämään muistin uudelleenkonsolidointia?
Muistin uudelleenkonsolidoinnista voi siis seurata hyvin vaikuttava, ihmisen elämää helpottava muutos. Mieleen voi nousta kysymys siitä, pitäisikö terapeutin aina pyrkiä edistämään tämän prosessin tapahtumista.
Lyhyt vastaus: Ei.
Toisenlaiselle lähestymistavalla on paikkansa.
Unlocking the Emotional Brain -kirjassa mainitaan, että on monia tilanteita, joissa ensisijaisena hoitona tulisi olla ”vastavaikuttavat menetelmät” (engl. counteractive methods) kuten kriisi-interventio, ja erilaisten taitojen kehittäminen.
Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi:
- Kiireelliset kriisi-, vaara- tai hätätilanteet
- Sellaiset pulmat, joissa on kyse jostain muusta kuin skeemasta/aiemmasta oppimiskokemuksesta (kuten kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttama masennus)
- Asiakas haluaa syvällisen työskentelyn sijaan kehittää mieluisampia olotiloja ja toimintatapoja puuttumatta sisäisiin, ongelman taustalla vaikuttaviin tekijöihin.
Tiivistettynä:
Muistin uudelleenkonsolidointi on aivoihin sisäänrakennettu mekanismi, joka mahdollistaa nopean muutoksen.
Aiemmin opittua voi oleellisella tavalla muuttaa, niin ettei se enää aiheuta hankalaa oloa ja “oireilua”.
Neurotieteilijät ovat tunnistaneet tämän mekanismin toiminnan ja vaikutukset laboratoriotutkimuksissa.
Jo sitä ennen terapeutteina työskentelevät Ecker ja Hulley olivat tunnistaneet tarvittavat askeleet tarkastellessaan asiakastyössään vastaan tulleita tilanteita, joissa tapahtui äkillinen transformoiva muutos.
Eckerin ja Vazin artikkelin mukaan suurin osa terapiassa käsiteltävistä ongelmista ja oireista, saavat alkunsa ahdinkoa aiheuttavista emotionaalisista oppimiskokemuksista, joita kannamme muistissamme. Siksi muistin uudelleenkonsolidointi -prosessi on hyödyksi terapiassa.
Samaan lopputulokseen pääsee monia eri keinoja käyttämällä, kunhan tietyt edellytykset täyttyvät, jotta muistin uudelleenkonsolidointi tapahtuu.
Jos henkilön kokemien ongelmien tai “oireilun” lähde liittyy hänen muistissa oleviin asioihin, tämä prosessi voi auttaa.
Lue myös: Mielenterveyden selviytymisopas
Lopuksi
Tämän postauksen alussa mainitsin äkillisestä muutoksesta, jonka koin jo ensimmäisen NLP-kurssipäivän aikana. Opittuani muistin uudelleenkonsolidaatiosta tämä joidenkin mielestä mahdottoman nopea ja vaikuttava muutos käy järkeen.
Menin kurssille ahdistuksen ja masennuksen kera, ja vastaan tuli uutta, kokemuksiini nähden ristiriitaista tietoa.
Tärkeää on, että ns. rekonsolidaatioikkunan ollessa avoinna nämä kokemukset ovat rinnakkain useita kertoja, joko niin että samaa vastakkainasettelua toistetaan muutama kerta tai tulee muita vastakkainasetteluja. Voisin kuvitella, että tuon ensimmäisen kurssipäivän aikana tapahtui useita tarvittavia vastakkainasetteluja.
Huomionarvoista on myös, että NLP-kurssi ei ollut terapiaa eikä henk.koht. valmennusta, ja silti minulle tapahtui valtava muutos sen aikana. Aivot eivät tarvitse tätä prosessia varten tiettyä kontekstia, esim. sitä, että olet terapeutin vastaanotolla.
Ei siis ihme, että eräs Toipujan työkalupakki -verkkokurssilleni osallistunut koki kurssille osallistumisen näin:
”Minulle tarjottiin psykoterapiaa työuupumuksesta johtuvan masennuksen hoitoon.
Törmäsin sattumalta Piiaan ja minulle selvisi, että voi olla muitakin tapoja työstää omia ajatuksia tai selvitä hankalasta olotilasta.
Olen todella iloinen, että kokeilin tätä kurssia toipumisprosessiksi, koska se tuotti välittömästi tuloksia omassa ajattelussa, säästi rahaa ja aikaa, ja sen avulla olen päässyt kohti astetta parempaa elämää.”
Haluan lopuksi vielä nostaa esille sen, että voimakkaiden tunteiden läsnä ollessa oppimamme asiat muodostavat meille sitkeitä, haalistumattomia muistijälkiä hyvästä syystä.
Tämä muistojen haalistumattomuus ja uudelleenaktivoituminen ovat aivojemme normaalia toimintaa, ei toimintahäiriö.
Olen samaa mieltä mm. Eckerin kanssa siitä, että tällaisista muistiin tallentuneista vahvoista kokemuksista aiheutuvan oireilun näkeminen irrationaalisena tai normaalista poikkeavana ja niistä puhuminen ns. häiriötermeillä ei ole ihmisille avuksi ja on ristiriidassa sen kanssa, että tämä on aivojen normaalista toimintaa.
Minusta tieto muistin uudelleenkonsolidoinnista on yksi merkittävimmistä asioista, joista olen ikinä oppinut, ja siksi halusin kertoa siitä sinullekin tässä blogipostauksessa.
Tähän prosessiin tutustuminen on tuntunut siltä kuin yhtäkkiä olisin saanut oman työkalupakkini ihan uudella tavalla järjestykseen.
Kuulen mielelläni, mitä ajatuksia tämä postaus sinussa herättää!
Artikkeleita, haastatteluita yms.
Unlocking the Emotional Brain: Eliminating Symptoms at Their Roots Using Memory Reconsolidation (kirj. B. Ecker , R. Ticic & L. Hulley)
Memory Reconsolidation Understood And Misunderstood
Clinical Translation of Memory Reconsolidation Research
Memory reconsolidation and the crisis of mechanism in psychotherapy
CoherenceTherapy.org – Bibliography
Psychotherapy Unification via Memory Reconsolidation
Memory Reconsolidation – Detections of Mismatch Requirement
Memory reconsolidation: A potent process of lasting change shared across therapies – B.Ecker, A.Vaz