Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Tässä podcast-jaksossa käsittelyssä on ensin näkemys siitä, miksei ongelmien syihin keskittyminen useinkaan auta toipumisessa psyykkisistä pulmista, ja mihin asioihin ehdottaisin huomiota kiinnittämään ongelmien ja niiden syiden sijaan.
Podcast-jakson toisena puheenaiheena on murehtiminen ja pohdintaa siitä, onko murehtimisesta hyötyä, mitä siitä seuraa sekä mitä voisit tehdä murehtimisen sijasta.
Ongelmien syiden selvittäminen ei useinkaan auta toipumisessa
Olen keskustellut vuosien varrella useiden henkilöiden kanssa, joiden mielenterveyden pulmia ja elämään liittyviä haasteita on vuosien ajan tutkittu ongelmalähtöisesti, mutta tuloksetta.
Ongelmia ja ongelmien syitä on kyllä tehokkaasti tutkittu ja kaiveltu esiin, mutta toipumisessa se ei ole auttanut.
En itse asiassa tiedä ketään, joka olisi toipunut mielenterveyspulmasta sen ansiosta, että hänen ongelmiensa syitä on selvitetty, jos tilanteeseen ei ole liittynyt esimerkiksi ravitsemuksellista tai muuta erityisesti kehoon liittyvää tekijää. (Sivuhuomautuksena: väitteistä, joiden mukaan esimerkiksi masennus johtuu aivokemian häiriöistä, voimme keskustella joku toinen kerta.)
Mielestäni on järkevämpää ja hyödyllisempää suunnata ajatukset ongelmien syiden etsimisestä ja ylipäänsä ongelmakeskeisyydestä tutkimaan niitä tilanteita ja olosuhteita, joissa mielenterveyspulmista kärsinyt ihminen voi paremmin.
”Lääketieteellisen mallin soveltamista ei 1900-luvulla rajattu pelkästään ruumiillisiin sairauksiin.
Biolääketieteen merkittävät edistysaskeleet sellaisten vaikeiden infektiosairauksien hoidossa, joiden syy oli tiedossa, alkoi pian vaikuttamaan siihen, miten sekä työntekijät että suuri yleisö alkoivat ymmärtää mielisairauksia, tunne-elämän häiriöitä, ihmisten välisen vuorovaikutuksen häiriöitä ja sosiaalisia ongelmia.
Viimeisen sadan vuoden ajan tutkijat ovat tutkineet kaiken tasoisten inhimillisten ongelmien luonnetta ja syitä siinä uskossa, että kunhan ymmärrämme ongelmien syyt, voimme paremmin suunnitella strategioita niiden ratkaisemiseksi ja kontrolloimiseksi.”
(De Jong & Berg 2013, Ratkaisukeskeisen terapian oppikirja, s. 18)
Aiheesta lisää: Maksuton 3 toipumisen mahdollistavaa ja mielen hyvinvointia tukevaa ajattelutapaa -luento
Ongelmien syihin keskittyminen ei auta mielenterveyspulmista toipumisessa – Tee sen sijaan näin
Ajatellaanpa esimerkiksi henkilöä, jota vaivaa toistuva masennus. Toistuva masennus viittaa siihen, että hänellä on välillä myös sellaisia ajanjaksoja, jolloin hän ei ole masentunut.
Minusta keskitymme väärään asiaan, kun toistelemme, että hän toistuvasti masentunut. Hänen täytyy nimittäin olla samanaikaisesti myös toistuvasti terve (tai ainakin toistuvasti ei-masentunut, toistuvasti parempivointinen).
Ihmisillä on usein elämässään sekä hankalampia ajanjaksoja että helpompia ajanjaksoja.
Erityisesti, kun henkilölle on nimetty jokin psykiatrinen diagnoosi, tuntuu olevan tyypillistä, että sekä oma että hoitavien tahojen huomio kiinnittyy enemmän niihin hankalampiin ajanjaksoihin.
Usein näistä hankalista ajanjaksoista jää merkintöjä vaikkapa ns. sairauskertomuksina, lääkärikäynneiltä, mahdollisilta sairaalajaksoilta tms.
Kun keskitymme vain näihin hankalampiin ajanjaksoihin ja lisäksi nimetään jokin diagnoosi, voi henkilölle helposti tulla sellainen olo, että hän on viallinen, ”minussa on häiriö”.
Samoin usein voi jäädä myös täysin huomaamatta pienet merkit siitä, miten hankaliin olotiloihin voi vaikuttaa.
Sinua voisi kiinnostaa myös: Mitä jos näkisimme psyykkiset hankaluudet taitotavoitteina?
Tutki poikkeuksellisen hyviä hetkiä
Mielestäni olisi erittäin tärkeää ja ihmisten hyvinvointia tukevaa tutkia ennemminkin niitä ajanjaksoja, jolloin voimme paremmin.
Näitä parempia, helpompia ajanjaksoja tutkimalla voimme nimittäin löytää asioita, jotka auttavat voimaan enenevässä määrin paremmin.
Aluksi nämä hyvinvointia tukevat asiat voivat olla pikemminkin poikkeuksia olosuhteissa, elämäntilanteessa, ympäristössä ja/tai ihmisen omassa toiminnassa.
Mutta alkaessamme tutkimaan ja huomioimaan näitä hyviä poikkeuksia, niitä voi alkaa ikään kuin laajentamaan ja vahvistamaan.
En muista, että esimerkiksi minulta olisi koskaan kysytty tällaisista hyvistä poikkeuksista.
Luultavasti olisin selvinnyt hankalista oloistani jo paljon aikaisemmin, jos olisin törmännyt vuosien varrella johonkuhun ratkaisukeskeisesti ajattelevaan, joka olisi lähtenyt kanssani tutkimaan asioita tältä kannalta.
Hyvien poikkeuksien laajentaminen ja vahvistaminen tarkoittavat, että ennemmin tai myöhemmin näitä poikkeuksellisen hyviä hetkiä, päiviä tai ajanjaksoja alkaa esiintymään yhä enemmän, useammin ja pidempään.
Ne valtaavat yhä enemmän tilaa huonommilta jaksoilta.
Poikkeuksellisen hyviä hetkiä tutkimalla voimme saada selville, mitä meidän esimerkiksi kannattaisi ehkäpä arjessamme tehdä enemmän, tai tehdä vähemmän, jotta voimme paremmin.
Tämä taas lisää mahdollisuuksiamme vaikuttaa omaan olotilaan eikä hyvien ja huonojen hetkien vaihtelu välttämättä tunnu enää niin sattumanvaraiselta kuin aiemmin.
Koska tämä asia on niin tärkeä, Astetta parempi elämä -sivuston maksuttomalta jäsenalueelta löytyy mm. Tunnista ja hyödynnä poikkeuksellisen hyvät hetket -työkirja.
