[Video]Mielenterveyden hoito ja sallitut toipumistavat

Mielenterveyden hoito ja sallitut toipumistavat

Tässä videossa puheenaiheena mielenterveyden hoito ja sallitut toipumistavat.

Mielenterveysasioihin liittyy joitakin seikkoja, jotka koen epäreiluiksi potilaiden/asiakkaiden kannalta.

Astetta parempi elämä Youtube-kanavan löydät täältä.

Mielenterveysasioihin liittyy joitakin asioita, jotka koen pitkälti epäreiluiksi potilaiden/asiakkaiden kannalta. 

Näistä olisi mielestäni tärkeää laajemminkin puhua. 

Olen omakohtaisestikin menneisyydessäni kokenut potilaan näkökulmasta psykiatrisen hoidon monine pulmineen ja vaikutuksineen.

Nykyisin valmentajana ja lyhytterapeuttina nämä kokemukset ovat monipuolistaneet ja syventäneet käsitystäni mielen hyvinvointiin liittyvistä asioista ja siitä, millaisia hankaluuksia ihmiset usein kohtaavat näiden teemojen äärellä.

Eräs tällainen asia on se, että jos joku on toipunut jotenkin muutoin kuin virallisesti hyväksyttyjen ja tehokkaina pidettyjen hoitomuotojen avulla ja hän kertoo kokemuksistaan ja toipumisessa avuksi olleista asioista, häneen ja hänen kokemuksiin saatetaan suhtautua varsin nihkeästi.

Itse olen esimerkiksi kohdannut tällaisen oletuksen melko usein puhuessani omista kokemuksistani:

”Jos sinä kerran toivuit jotenkin muutoin kuin lääkityksen tai terapian avulla, niin ei sinulla sitten tainnut kovin hankalaa ollakaan.”

Vaikuttaa siltä, että jotkut toipumistavat ovat sallitumpia ja hyväksytympiä kuin toiset.

Samoin on vastaan tullut kritiikkiä siitä, että sanon itseäni kokemusasiantuntijaksi, mutta en puhu nykyisten hoitokäytäntöjen puolesta.

Ei vaikuta kovin hyväksyttävältä puhua siitä, että on saanut apua pulmiinsa jostakin muusta asiasta kuin valtavirran tehokkaina pitämistä hoidoista. 

Potilaan/asiakkaan kannalta tässä on epäreilua nähdäkseni mm. se, miten tulkitaan tilanne, jossa ihminen käy läpi pitkän terapian ja/tai käyttää psyykenlääkkeitä vuosia ja edelleen voi kuitenkin huonosti.

Miten käy niiden, joita virallisesti hyväksytyt hoitomuodot eivät auta? 

Olen useamman kerran kuullut pitkän terapian läpi käyneiden ja edelleen huonosti voivien henkilöiden kertovan päätyneensä ajattelemaan:

”Kenties minä olen sitten vain niin häiriintynyt, ettei minua voi auttaa… Kun ei siitä pitkästä terapiastakaan ollut hyötyä.”

Sama pulma on pitkäaikaisten lääkitysten kohdalla.

Jos hyväksyttyinä toipumistapoina pidetään lähinnä lääkehoitoa tai pitkää terapiaa, miten käy niiden, joiden pulmiin kumpikaan edellä mainituista ei ole auttanut?

Taidamme olla niin tottuneita siihen ajatukseen, että mielen pulmissa on kyse sellaisista aivoihin liittyvistä häiriöistä, joille emme mitään mahda.

Siksi oletamme, että toipuakseen ihmiset tarvitsevat väistämättä pitkälle kouluttautuneiden ammattilaisten apua.

Nyt pyydän sinulta tarkkaavaisuutta:

En tarkoita tällä sitä, että ei pidä hakeutua lääkäriin enkä tarkoita sitäkään, ettei milloinkaan tulisi mitään lääkettä käyttää tai että jokaisen tulisi etsiä joku muu toipumiskeino kuin virallisesti tehokkaina pidetyt. 

Kyse on siitä, että mitä jos pitäisimme mielemme avoinna…

Ja kun joku on onnistunut toipumaan, kenties meidän kannattaisi olla vähän kiinnostuneitakin siitä, että miten tämä henkilö on siinä onnistunut.

Turhan vähän puhutaan siitäkin, että terapiasuuntauksia on monia ja lähestymistavat eri suuntausten välillä kovin erilaisia.

Joka tapauksessa toivoisin yhä useamman tällaiseen tilanteeseen päätyvän alkavan kysyä: ”voisikohan olla niin, että se miten minua on yritetty hoitaa, ei toimi?”

Tutustu myös maksuttomaan 3 toipumisen mahdollistavaa ja mielen hyvinvointia tukevaa ajattelutapaa -luentoon.