Löytöjä lääkeyhtiöiden ”salaisista kansioista” | Yksi netin kiinnostavista paikoista on Industry Documents Library.
Kyseessä on Kalifornian yliopiston San Franciscon kirjaston ylläpitämä arkisto, josta löytyy omat osionsa mm. tupakkateollisuudelle, elintarviketeollisuudelle ja lääketeollisuudelle.
Alkujaan päädyin tutkailemaan kyseistä sivustoa törmättyäni siihen erään kirjan lähdeluettelossa. Olen sen verran tiedonhaluinen ihminen, että mm. kirjojen ja tutkimusartikkeleiden lähdeluettelot ovat erityisen kiinnostavia.
Tähän blogipostaukseen kokoan joitakin kiinnostavia löytöjä Drug Industry Documents Librarysta, eli siitä osasta arkistoa, josta löytyy lääkkeisiin liittyviä dokumentteja.
Löytöjä lääkeyhtiöiden ”salaisista kansioista”
Lexapro markkinointisuunnitelma 2004
Videolla näyttämäni dokumentin löydät täältä.
Videon sisältö tekstinä (hieman muokattuna):
Yksi netin kiinnostavista paikoista on Drug Industry Documents Library. Olen sillä tavalla omituinen, että minua kiinnostaa tällaiset asiat. Sallittakoon se minulle. Tässä siis muutama huomio Lexapron eli essitalopraamin markkinointisuunnitelmasta vuodelle 2004. Tämä markkinointisuunnitelma koskee vain USA:n markkinoita.
Katsotaan ensin tällaista asiaa kuin potilaille tarkoitetut aloituspakkaukset.
Kyseessä on siis pakkaukset, joita lääkärit välillä kyselee. Ja koska tällaisia potilaiden aloituspakkauksia kysellään, tällaisten saatavilla olo mahdollistaa sen, että edustajat saavat myyntiaikaa ja pystyvät luomaan suhteita avainlääkäreihin.
Se, että potilaille tarjotaan opastusta myös tällaisen pakkauksen ohessa voisi lisätä todennäköisyyttä, että tämä potilas uusii Lexapro-reseptinsä ja että hänestä tulisi lojaali käyttäjä, joka pysyy Lexapro-lääkityksellä pidemmän aikaa.
Arvioitu kustannus tälle toimenpiteelle on 15 741 464 dollaria [Miltei 16 miljoonaa dollaria siis].
Ilmeisesti tällaiset lounaskohtaamiset, joissa on tarkoitus myös vähän oppia jotain, ovat myös aika kannattavia. Tai näin oletan, koska tähän yhden lääkkeen yhden vuoden markkinointisuunnitelmaan oli arvioitu, että lounaskohtaamisten arvioitu kustannus on 36 miljoonaa dollaria.
Nämä summat mitä erilaisiin asioihin oli arvioitu kuluvan vaihteli aika paljon, 100 000 dollarin tietämiltä ylöspäin, suurin osa.
Yleisesti ei ehkä ajatella sitä, miten paljon siihen käytetään rahaa, että meille myydään lääkkeitä ja meille tarjotaan lääkkeitä.
Tämä on toki ikään kuin lanseerausvaiheessa tuolloin vielä ollut tämä lääke, essitalopraami, Lexapro, mutta ehkä voi vähän yllättää.
Haamukirjoittajien käyttö
Tämä haamukirjoittamiseen liittyvä dokumentti löytyy täältä.
Videon sisältö tekstinä (hieman muokattuna):
Välillä tulee vastaan tällainen väite:
”Masennuslääkkeiden teho depression hoidossa on hyvin dokumentoitu. Meillä on vahvasti näyttöä siitä että ne toimivat.”
Minkä takia sitten osa meistä on niin taukkeja, että kyseenalaistamme asioita ja meitä mietityttää, onkohan se ihan noin?
Katsotaan yhtä lisäjuttua täältä Industry documents librarysta, josta tein edellisenkin videon. Tämä dokumentti liittyy Celexan ja Lexapron markkinointi- ja myyntikäytäntöihin liittyvään oikeudenkäyntiin.
Tässä on pätkä tällaisesta lääkeyhtiön sisäisestä sähköpostiketjusta, jossa mukana myös ”markkinointiviestintäyrityksen” edustaja. Tämä sähköpostiketju liittyy dataan, mikä pitäisi saada artikkeliksi, ja tässä viestiketjussa kysytään varsin kiinnostavasti, että mikä sen tilanne tällä hetkellä on, onko oltu yhteydessä kirjoittajaan ja kuka sen artikkelin kirjoittaakaan.
Tässä sähköpostissa on pätkä, mistä haluaisin nyt kertoa.
Hänen tietääkseen ei ole tehty päätöstä siitä, kuka tämän käsikirjoituksen julkaistavaa tutkimusartikkelia varten kirjoittaa. Suluissa on lisättynä, että tätä ei pidä sekoittaa siihen, kenen nimi tulee sitten siihen artikkeliin.
Kun lukee tutkimusartikkeleita, siellä on kaikennäköisiä hienoja tutkijoiden ja professoreiden yms. nimiä. Mutta tässä tosiaan sanotaan, ettei ole vielä tehty päätöstä hänen tietääkseen siitä, että kuka sen artikkelin kirjoittaa ja ettei pidä sekoittaa sitä siihen kenen nimi tulee siihen päälle.
Yksi asia, mikä minua ja monia muitakin epäilyttää näissä lääkeasioissa on se, että käytetään haamukirjoittajia, kirjoitetaan artikkeli ja sitten se lähetetään jollekulle katsottavaksi ja kysytään ”voisitko laittaa nimesi tähän?”.
Tämä ei ehkä vastaa sitä yleistä käsitystä, mikä monilla on siitä, miten nämä tutkimukset toimii ja mitä tiedelehdissä julkaistujen artikkeleiden taustalla voi olla ja että ne keiden nimet lukee artikkelissa kirjoittajina, ei itse asiassa välttämättä ole nähneet raakadataa eivätkä he pysty sen takia tekemään ihan omia johtopäätöksiään tutkimustuloksista.
Tämä on yksi käytäntö, mikä joitakin meistä rassaa.
Ja toisekseen täältä Drug industry documents librarysta löytyy mm. julkaisusuunnitelmia siitä, että mistä aiheesta pyritään julkaisemaan artikkeleita jonain tiettynä vuonna ja suunnitelmia siitä, miten saadaan mahdollisimman monipuolisesti esille juuri tämän heidän lääke ja sen avainviestit, eli mitä halutaan viestiä tästä kyseisestä lääkkeestä.
Joitakin meitä epäilyttää se, että tässä ei ehkä toimita ihan täysin potilaiden etu edellä.
Päivitän tähän blogipostaukseen lisää ajatuksia herättäviä löytöjä myöhemmin.
Mitä ajatuksia nämä teemat sinussa herättävät?