Terveisiä mielenterveyden parissa työskenteleville | Kysyin Facebookissa, millaisia terveisiä ihmiset haluaisivat lähettää mielenterveyden parissa työskenteleville. Olen aiemmin kysynyt myös, mitä nykypsykiatriaan liittyviä asioita ihmiset haluaisivat korjata.
Kokoan tähän joitakin toiveita näiden postauksien kommenteista.
Terveisiä mielenterveyden parissa työskenteleville
”Mitä terveisiä haluaisit lähettää mielenterveyden parissa työskenteleville? Mitä toivoisit lääkärin, psykiatrin, hoitajan, terapeutin tms. ymmärtävän?”
”Kohtaamisen ja kuuntelun taitoa, ei olettamista jo valmiiksi tiettyyn muottiin.”
”Ranskalaisilla viivoilla muutama pointti:
– jokainen ihminen on yksilö
– ihmistä ei pidä ylitulkita hänen diagnoosiensa kautta niin että terveetkin puolet sanoitetaan oireiksi
– kysy, älä oleta
– diagnoosi voi olla väärä
– tiede kehittyy; vanha paradigma voi olla virheellinen
– perehdy myös kaunokirjallisuuteen, potilaiden tarinoihin, filosofiaan, taiteeseen, ylipäätään muihinkin asioihin kuin vain omaan erityisosaamisaloihin
– säilytä avoin mieli, tapaa paljon erilaisia ihmisiä”
”Mm.
Ihmistä tulee kunnioittaa ja arvostaa. Vääriä diagnooseja tehdään. Mielenterveyspotilaalla on oikeus myös fyysiseen koskemattomuuteen.
Lääkärin tulisi tunnistaa rajansa fyysisessä kontaktissa asiakkaan kanssa. Asiakas ei saa fyysisesti vaurioitua ns. ”tutkimuksessa.” Lääkärin tulisi ottaa oma vastuunsa tekemisistään. Rauta-arvot saattavat vaikuttaa paljon potilaan vointiin, diagnosoidaan masennukseksi. Kun rauta-arvot saadaan vihdoin nostettua, masennusdiagnoosi syytä tarkistaa. Ei tarvitse pysytellä väärässä diagnoosissa. Virheensä voi tunnustaa. Potilaan parempi kunto hyväksytään ja kannustetaan parempaan, ei lyödä alas, henkisesti, eikä fyysisesti, jos parempaan suuntaan ollaan jo menossa. Ei tehdä parantumattomuus diagnooseja herkästi. Ymmärretäis, myönnettäisiin, että traumaterapia auttaa traumapotilasta ja annettaisiin mahdollisuus toipumiseen.”
”Että lääke ei ole aina se ainoa vaihtoehto! Ihminen tulee akuuttivastaanotolle hädässä. Silloin sopii käyttäytyä inhimillisesti ja rauhoittavasti! Eikä tavata pelkkä dg!!”
”Että ihminen on ihminen, ei diagnoosi tai kuluerä.”
”Jos potilas sanoo, että lääke ei sovi, niin häntä pitää kuunnella. Eikä niin, että yhden lääkkeen rinnalle otetaan toinen ja kolmas peittämään sivuoireita. Kuuntelisivat muutenkin potilasta herkemmin. Eikä aina ensimmäisenä tuupattaisi reseptiä kouraan.”
”Annettu diagnoosi ei ole se, mikä on ratkottava ongelma, vaan syyt oireilun takana.”
”Psyykelääkkeet pitäisi olla aina valinnaisia niin kuin muutkin lääkitykset.”
”Sanotaanko sitä kaksoisdiagnoosiksi jos on vakava masennus ja addiktio. Tutkijat on jo pitkään yrittäny sanoo et noi kaksi pitää hoitaa samanaikasesti eikä luulla että se riippuvuus voidaan hoitaa ensin tieltä pois ennenkun potilas pääsee edes psyk. avohoitoon saati terapiaan tai muuhun kuntoutukseen tai tukeen.”
”Jos saisit helposti korjattua jonkin nykypsykiatriaan liittyvän asian, minkä asian korjaisit?”
”Toivoisin enemmän kuin mitään muuta, että opettelisivat ja järjestäisivät määräämilleen koukuttaville lääkityksille asianmukaiset ja turvalliset lopetukset, eikä kenenkään tarvitsisi tulla vähätellyksi ja jäädä selviytymään rankoista vieroituksista yksin.”
”Sen että potilasta kuunneltaisiin herkällä korvalla oman elämänsä asiantuntijana. Sen, että oletusten sijaan esitettäisiin kysymyksiä. Sen, että psykiatrit tiedostaisivat oman tietämyksensä rajat. Sen, että psykiatria voisi olla molemminpuolinen oppimiskokemus eikä ylhäältä alaspäin saneltu valtasuhde. Sen, että diagnoosi ei määrittäisi sitä, miten potilasta kuunnellaan ja katsellaan: että potilasta ei redusoitaisi diagnoosiinsa.”
”Toivoisin, että apua mielen haasteisiin hakevalta ihmiseltä tutkittaisiin asianmukaisesti voisiko hän sairastaa kilpirauhassairautta. Pelkkä tsh ja t4v ei riitä selvittämään voisiko kyseessä olla hoitoa vaativa sairaus. Myös raudanpuute voi aiheuttaa vaikeita oireita. Monilla nykypäivän lääkäreillä ei ole hajuakaan, miten hoidetaan kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavaa. Myös kilpirauhasentulehdus on monelle lääkärille utopiaa. Minulle määrättiin masennuslääkitys ja kun se ei itkuisuuteen ja ahdistuneisuuteen auttanut, niin lätkäistiin mielialahäiriödiaknoosi ja psykoosilääkitys vuosiksi…tutkimatta voisiko olla ihan somaattinen sairaus kyseessä. Se toi paljon ongelmia, myös työkyvyttömyyden ja kun oli tuo väärä diaknoosi niin struuman oireita ei uskottu terveydenhuollossa.”
”Resurssien lisäksi ehdottomasti traumaosaaminen. Se on surkealla tolalla vaikka todella suuri osa ongelmista on traumapohjaisia.”
”Biomedikaalinen nykypsykiatria ei tee mitään hyvin, joten lakkauttaisin koko lääkärivetoisen järjestelmän. Uusi systeemi tulisi tilalle, jonka pohjana olisi terapeuttien, sosiaalityöntekijöiden, kokemusasiantuntijoiden, järjestöjen ja psykologien osaaminen. Tarjolla olisi kohtaamista, kuuntelua, yhteisöllisyyttä ja vertaistukea. Lisäksi pitäisi kiinnittää enemmän huomiota yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, jotka aiheuttavat henkistä pahoinvointia.”
Muun muassa tällaisia ajatuksia ja toiveita tuli esiin näiden Facebook-postauksien kommenteissa.
Mitä ajatuksia nämä teemat sinussa herättävät?
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Turvallinen vuorovaikutus, autonominen hermosto ja terveys – Psykiatri Anssi Leikola
Psykiatrian ongelma ja sen ratkaisu – vieraana Tomi Bergström
