Kartta omannäköiseen elämään

Kartta omannäköiseen elämään | Jo useamman vuoden olen pohtinut paljon sitä, miten tärkeää hyvinvointimme kannalta on elää ns. omannäköistä elämää.

Tässä blogipostauksessa käsittelen ajatuksia siitä:

mitä omannäköinen elämä tarkoittaa,
mikä meitä usein estää elämästä omannäköistä elämää ja
miten voi ottaa askelia kohti omannäköistä elämää.

Postauksen tarkoitus on toimia johdantona tähän aiheeseen ja tehdä näkyväksi muutamia oleellisia asioita matkalla kohti omannäköistä elämää.

Mitä on omannäköinen elämä?

Kysyin Facebook-kavereiltani ajatuksia siitä, mitä on omannäköinen elämä.

Vastauksissa tuli ilmi mm. se, että toteuttaa juuri itselle mieluisia asioita ja käyttää aikaansa ja voimavarojaan itseään innostaviin ja lataaviin asioihin, vaikka ne eivät olisi ns. trendikkäitä tai yleisiä.

Tärkeänä asiana nousi esiin myös se, ettei välitä siitä, mitä muut ajattelee, vaan luottaa itseen.

Minulle omannäköinen elämä tarkoittaa lyhyesti sanottuna erityisesti omien arvojen mukaista, itselle mieluista, omaa hyvinvointia ylläpitävää/lisäävää elämää. Silloin voimme olla hyvällä tavalla avuksi myös muille. Muiden auttaminen on myös yksi itselleni tärkeistä asioista.

Millaiset asiat estävät omannäköisen elämän elämistä?

On tärkeää tunnistaa ja tiedostaa maailmanhistorian, aikakauden, ympäröivän kulttuurin vaikutukset omaan ajatteluun ja siihen, millaista elämää elää.

Melko usein ympäröivän kulttuurin vaikutuksia aliarvioidaan, koska omaksumme monet kulttuurin meille opettamat ajattelutavat itsestäänselvyyksinä ja niistä muodostuu meille ikään kuin linssit, joiden läpi katselemme maailmaa, itseämme, muita ihmisiä ja sitä mikä elämässä on tärkeää.

Usein nämä linssit muodostuvat niin huomaamattomasti, ettemme edes tiedosta niiden olemassa oloa.

Siksi esimerkiksi verratessa oman kulttuurin toimintatapoja vieraiden kulttuurien voi vaikuttaa siltä, että ”nämä meidän tavat ja meidän maailmankuva nyt on sellainen, mikä on järkevä ja näin järkevät ihmiset yleisestikin toimivat”.

Vieraiden kulttuurien maailmankuva ja tavat eivät yleisesti vaikuta käyvän järkeen ja siksi monet kokevatkin ns. kulttuurishokin esimerkiksi muuttaessaan toiseen maahan.

Kirjoitin joskus Facebookissa ajatuksia tästä:

“Oletko koskaan miettinyt, miten monet asiat me vaan omaksutaan kasvuympäristöstä, perhepiiristä, siitä kulttuurista, johon ollaan synnytty ja jossa ollaan kasvettu?

Ja miten monet niistä omaksutuista asioista saattaakin käydä järkeen vaan jos on kasvanut itsekin samassa kulttuurissa?

Meidän totutut ”itsestäänselvyydet” voi näyttää ihan hölmöjen hommalta, jos on kasvanut toisenlaisessa ympäristössä ja erilaisten käytäntöjen keskellä.

Ihan niin kuin omasta mielestäkin voi toisenlaisissa kulttuureissa elävien elämä ja ajatukset ja uskomukset vaikuttaa siltä, että ”eihän niissä ole mitään järkeä”, vain sen takia, etteivät ne ole itselle tuttuja.

Olen tässä pähkäillyt sanontaa ”kala ei huomaa olevansa vedessä”.

Miten usein oman kulttuurin tavat ja yleiset ajattelu- ja toimintatavat vain vaikuttaa siltä, että ”no, näinhän kaikki järkevät ihmiset/kulttuurit toimii, koska tämä nimenomaan ON se fiksuin tapa”?

Tai että ”minä toimin sen mukaan, miten tässä meidän yhteiskunnassa on tapana ja valitsen toimia näin, koska tämä on fiksua”.

En nyt tarkoita pelkästään eri maiden ja kulttuurien ajattelu- ja toimintatapojen eroja vaan sekä isossa että pienemmässä mittakaavassa; lapsuudenperheestä, pihapiiristä, kaveriporukoista jne. aina sinne eri maiden ja maanosien tasolle asti.

Loppujen lopuksi on tosi paljon asioita, jotka voi toisten toiminnassa ja sanomisissa ja ajattelutavoissa ihmetyttää, ja pahoittaa mielenkin.

Tällaisena herkkänä ja syvästi tuntevana on ollut suureksi avuksi oppia ihmisten ajattelutapojen eroista ja mistä ne johtuvat. Ja miten eriäviä mielipiteitä voi kohdata päätymättä ”pahan olon suohon”.

Auttaakseni muitakin kohtaamaan erilaisia ajattelutapoja, olen luonut Valjasta kritiikki voimavaraksi -verkkokurssin.

Millaisia ajatuksia tästä pohdinnasta herää?

Oletko kohdannut ”kulttuurieroja” isommassa tai pienemmässä mittakaavassa?

Ehkä naapurin perheessä tehtiin asiat toisin?

Tai puolison kanssa on yhteen muuton jälkeen tullut ilmi erilaisia toimintatapoja, jotka molemmat ovat oppineet omasta lapsuuden kodistaan?

Tai jotain muuta?”

On hyvä pohtia, mikä on oman kulttuurin ja ympäröivän yhteiskunnan vaikutus siihen, miten elämääsi elät ja mitä asioita pidät tavoiteltavina ja mitä et.

Millainen on hyvä ihminen?
Millainen on menestyvä mies?
Entä menestyvä nainen?
Millainen on hyvä työpaikka?
Millainen koulutus on hyvä hankkia?
Millaiset ihmiset ovat arvostettavia?
Mikä elämässä on tärkeää?

Näihin vaikuttaa paitsi yhteiskunta, myös lähipiirisi, oma lapsuudenperhe ja sieltä omaksutut ajattelutavat.

Perheen lisäksi suvulla voi olla omat perinteensä ja käsityksensä siitä, ”miten meidän suvussa on tavattu toimia”.

Joskus suvuissa saattaa olla vahvoja persoonia, joiden mielipiteet voivat ohjata muidenkin toimintaa, vähintäänkin sillä tavalla, että mietityttää, mitä tämä henkilö ajattelee omista valinnoista.

Vanhempien/aiempien sukupolvien kokemukset ja maailmankuva voi hyvin vahvasti vaikuttaa siihen, millaisia valintoja pidämme itselle mahdollisina tai suotavina ja millaiset valinnat tuntuvat ns. vääriltä ja siltä, että niitä joutuisi puolustamaan tai niistä seuraisi ristiriitoja esimerkiksi lähisukulaisten kanssa.

Muutamia esimerkkejä mahdollisista ristiriidoista

Tässä muutama esimerkki mahdollisista ristiriidoista kulttuuristen odotusten ja omien toiveiden välillä:

Työelämään liittyen kulttuuriset arvostukset voivat aiheuttaa painetta siitä, millaista työtä tekee.

Juttelin joitakin vuosia sitten henkilön kanssa, joka mietti alanvaihtoa.

Hän kertoi, että tekisi mieluummin työtä, jossa on vähemmän painetta ja vastuuta kuin hänen nykyisessä työssään, mutta koki hankalaksi kouluttautua uuteen ammattiin, joka on muiden ihmisten silmissä ns. alempiarvoisempi kuin aiempi korkeakoulun käymistä vaatinut ammatti.

Perhe-elämään liittyen:

Joillekin on ollut vaikeaa hyväksyä, että esimerkiksi minä ja puolisoni emme ole halunneet lapsia.

Tämän asian ymmärtäminen ja valintojemme hyväksyminen ei ole niinkään ollut vaikeaa sukulaisillemme, mutta joidenkin tuttavien kanssa tästä on ollut puhetta useampaan kertaan.

Miten oikein voimme tehdä sellaisen valinnan?

Minulle on sanottu mm. että ihmisyyteen kuuluu lasten hankkiminen ja että äitiyteen kasvaa kyllä. ”Entä jos sinua myöhemmin kaduttaa, ettet koskaan hankkinut lapsia?”

Lasten hyvinvointi on minulle tärkeä asia, ja ymmärrän kyllä, että on monenlaisia syitä, miksi ihmiset haluavat lapsia.

Ymmärrän myös, että voi olla suuri suru, jos toivoo lapsia ja on syystä tai toisesta lapseton.

Itse katuisin kuitenkin mieluummin sitä, etten ajoissa halunnut lapsia kuin sitä että hommasin perheenlisäystä siksi, että joidenkin muiden mielestä se kuuluu ihmiselämään.

Olisi ikävä huomata jälkikäteen, että olisi kuitenkin ollut parempi kuunnella asiassa omaa sisintä.

Tähän teemaan liittyy usein aika vahvoja kulttuurisia sääntöjä ja suoranaisia tabuja.

Tunnista ja tiedosta lähipiirisi, lapsuuden perheesi, sukusi, muiden ympärilläsi olevien ihmisten ja yhteisöjen vaikutus siihen, miten elämääsi elät.

Omien elämänkokemusten vaikutus

Kulttuurin ja yhteiskunnan lisäksi meillä on monenlaisia elämänkokemuksia, jotka vaikuttavat siihen, mitä opimme pitämään ns. hyväksyttävinä valintoina tai toimintatapoina, ja millaiset asiat, valinnat ja toimintatavat tuntuvat enemmän tai vähemmän kielletyiltä.

Monille ihmisille on esimerkiksi aika vaikeaa ylläpitää rajojaan. Monet antavat periksi ja suostuvat esimerkiksi ottamaan itselleen lisää vastuita, vaikka ovat jo jaksamisensa äärirajoilla, koska kieltäytyminen ja ei-sanan sanominen tuntuu mahdottomalta.

Muiden ihmisten tarpeiden mennessä omien tarpeiden edelle monet oppivat asettamaan rajoja ja pitämään parempaa huolta itsestään vasta totaalisen uupumisen ja terveyden romahtamisen myötä.

Tunnista ja tiedosta omien kokemustesi, pelkojen, uskomusten, rajoittavien tarinoiden, oppimiskokemusten vaikutus sekä se mitä aidosti toivot, mistä haaveilet, mitä arvostat, miten haluat elämäsi elää.

Omannäköisen elämän eläminen ei minusta ole mustavalkoinen ”kaikki tai ei mitään” -asia.

Tarkoitan sitä, että vaikka et koe voivasi pistää koko elämääsi uusiksi (olettaen että sinusta tuntuu siltä, että koko elämä menisi uusiksi jos se olisi mahdollista) uskon vahvasti, että voimme aina ottaa jonkinlaisia askelia kohti omannäköistä elämää.

Pienetkin askeleet kohti omannäköistä elämää ovat ottamisen arvoisia, vaikka olisikin käytännön esteitä vaikuttamassa siten, ettei täysin voi järjestää elämäänsä uusiksi.

Askelia kohti omannäköistä elämää

Itsetuntemus on oleellinen asia matkalla kohti omannäköistä elämää.

Pysähdy miettimään, mitä omannäköinen elämä sinulle tarkoittaa.

Mikä sinulle on tärkeää, oleellista, mielekästä?

Omien rajojen asettaminen on minusta erityisen hyödyllinen asia työstettäväksi, jos se ei vielä suju luontevasti.

Erilaisissa valintatilanteissa voi olla hyvä pohtia esimerkiksi tällaista kysymystä:

Jos kukaan muu ei saisi tietää päätöksestäni, millaisen valinnan tekisin?

Ehdotan myös kuulostelemaan, millaisia sääntöjä sinulla on itsellesi.

Missä tilanteissa tai millaisten asioiden suhteen käytät esimerkiksi sanoja ”minun pitäisi” tai ”minun täytyy”?

Omien käsitysten, sääntöjen, ja odotusten tarkempi tutkailu voi yllättää. Niitä on meillä melkoisen paljon ja ne vaikuttavat meihin vahvasti.

Lopuksi

Toivoisin että meidän ei tarvitse odottaa siihen asti että tulee vastaan esimerkiksi vakava sairaus tai onnettomuus ennen kuin tajuamme elämän rajallisuuden ja päästämme irti siitä, miten elämää muiden mielestä ”kuuluu” elää.

Niin monet meistä tekevät päätöksiä ja valintoja ns. päällään, miettien, onko järkevää näin vai onko järkevää noin. Pitäisikö sitä vai pitäisikö tätä?

Läheisetkin voivat tukea asioissa, jotka vaikuttavat järkeviltä ja kannustaa tai sysätä suuntaan tai toiseen kysymättä tarkemmin, mitä oma sisin asiasta sanoo.

Bronnie Ware, joka on hoitanut parantumattomasti sairaita, tietää mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan.

Tässä ovat hänen mukaansa viisi yleisintä asiaa, joita ihmiset katuvat:

Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää itselleni uskollista elämää, ei elämää, jota muut minulta odottavat.

Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.

Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteitani.

Toivon, että olisin pitänyt yhteyttä ystäviini.

Toivon, että olisin antanut itseni olla onnellisempi.

Lisätietoa siitä, miten voin olla avuksi, löydät täältä: Aloita omannäköinen elämä

Mitä siis on omannäköinen elämä?

Tiivistettynä omien arvojesi mukaista, itsesi, tarpeesi ja toiveesi huomioivaa, jaksamista ylläpitävää, sinulle mieluista elämää.

Elämää, jossa voimme tehdä valintoja sen mukaan, mikä itselle on mieleistä emmekä koe valtavaa painetta mukautua siihen, mitä meidän muiden mielestä ’pitäisi’ tehdä.

On yksi asia kuunnella muiden ihmisten ajatuksia ja ehdotuksia; On ihan toinen juttu antaa niiden jyrätä sinun sisäisen viisautesi ylitse ja jättää kuuntelematta omaa sisintäsi.

Mitä sinulle tarkoittaa omannäköinen elämä?

Kuulen mielelläni, mitä ajatuksia tämä postaus sinussa herättää!