Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Arjen kiireissä piileksii katkeroitumisen vaara | Oletko huomannut, miten monilla on nykyään jatkuva kiireen tuntu?
Puhun kiireen tunnusta mieluummin kuin varsinaisesta (=väistämättömästä) kiireestä, sillä uskoakseni useimpien osalta heidän kokemaansa kiireen tuntuun on mahdollista vaikuttaa tekemällä toisenlaisia valintoja.
Tarkastellaan ensin hiukan arjen kiireitä ja tutkaillaan sitten, mitä seurauksia näillä on, ja miksi sinun on tärkeää nämä omassa elämässäsi huomioida.
Arjen kiireissä piileksii katkeroitumisen vaara
Arjen kiireet
Niillä ihmisillä, joilla on töitä, vaikuttaa usein olevan kiire töiden kanssa. Työkuormakin ilmeisesti kasvaa, mutta luulenpa että työhön liittyvää stressiä aiheuttaa muutama muukin asia.
Olen jo useammassa koulutuksessa ollut ihmeissäni, sillä niillä osallistujille, joilla on läppärit mukana koulutuspäivissä vaikuttaa olevan todella tehokas olo. He kun koulutuspäivien edetessä mm. kirjoittavat sähköpostivastauksia ja kommentoivat Facebookissa keskusteluja.
Tehokkuus on valitettavasti näennäistä, sillä usein näiden tehopakkausten kysymyksistä huomaa, että aika moni asia meni koulutuspäivän annista ohi.
Kiire voi olla läsnä myös perheen kesken, vaikkapa erilaisten harrastusten muodossa. Omalta osaltaan kiireen tuntua luo myös perheissä uskoakseni älypuhelinten ja netin jatkuva käyttö.
Minulle oli pysäyttävä hetki törmätä jossakin päin nettiä sellaiseen (muistaakseni) piirroskuvaan, jossa pariskunta makoili vieretysten parisängyssä kumpikin omaa puhelintaan tuijottaen ja mukana oli teksti ”olet juuri se ihminen, jonka vieressä haluan tuijottaa puhelintani iltaisin”.
Riivaaja sähköpostilaatikossa
Sähköposti on myös omiaan aiheuttamaan kiireen tuntua. Olen itsekin ollut tämän riivauksen kourissa.
Pulma ilmeni esimerkiksi ollessani jossakin muiden ihmisten seurassa tai vaikkapa odottamassa jotakin. Ajattelin, että ”kipaisen nopeasti” vilkaisemassa sähköpostin, vaikka minulla ei ollut sillä hetkellä aikaa reagoida sieltä löytyviin viesteihin.
Valitettavasti sähköpostit ja niiden aiheet eivät väistämättä katoa mielestä samalla hetkellä, kun ”nopea kipaisu” sähköpostilootassa on ohi, ja odottelu päättyy tai yritän olla läsnä seurassani oleville ihmisille.
Aivojen tottuminen jatkuviin ärsykkeisiin
En tarkoita tottumisella sitä, että jatkuvat ärsykkeet eivät rasittaisi enää ihmisaivoja, vaan sitä että meidän on yhä vaikeampaa olla ilman jatkuvia ärsykkeitä, joita nykymaailma tarjoaa. Olemme siis tottuneet ja totuttaneet itsemme jatkuviin ärsykkeisiin pikemminkin riippuvuuden suuntaisesti.
Kuulen monien kertovan, kuinka vaikeaa on keskittyä ja ajatukset karkaavat ja juoksevat jatkuvasti. Enkä ihmettele yhtään, kun ottaa huomioon, miten katkonaisia päivämme ovat, jos älypuhelinten ja netin käytön suhteen ei aseteta rajoituksia.
Hyödyllinen ajatus, joka on tullut vastaani monessa paikassa, kun on ollut puhetta ajankäytöstä, on kysymys siitä, miten aloitat päiväsi. Aloitatko päiväsi esimerkiksi uppoamalla sähköpostiin (muiden ihmisten agendoja tutkimaan ja toteuttamaan) vai aloitatko päiväsi sinulle tärkeitä asioita edistäen.
Oravanpyörässä
Onko sinulle tuttu sellainen tunne, että elämä etenee kovaa vauhtia etkä itse meinaa pysyä mukana?
Tästäkin kuulen monien puhuvan, ja olen siitä melkoisen huolissani.
Arjen kiireet ja vauhdin tuntu voivat aiheuttaa senkin, että ihmiseltä jää huomaamatta, ettei hän itse asiassa ole menossa mihinkään vaan pyörii samaa kehää, samassa oravanpyörässä päivästä toiseen.
Jos näiden asioiden ajatteleminen muuten tuntuu enemmän tai vähemmän ahdistavalta, niin hyvä!
Vaikka psykologista painetta pidetään yleisesti huonona asiana, se saa meidät usein tekemään niitä elämänmuutoksia, jotka tiedämme tarpeellisiksi, mutta joita lykkäämme viimeiseen asti.
Mikä on tämän kaiken hinta?
Miten kallis on menetetty mahdollisuus elää oman näköistä, omien arvojen mukaista elämää?
Minulle oman näköisen, omien arvojen mukaisen elämän eläminen on kallisarvoinen aarre, jota tavoittelen ja jonka olen halunnut omakseni. Katkeroituminen muille ja itselleni ei ole vaihtoehto.
Olen melko varma, että katkeroitumista ihmisissä aiheuttaa esimerkiksi se, ettei pysähtynyt miettimään mitä haluaa, miten haluaa elämänsä käyttää.
Enkä nyt puhu välttämättä isoista maailmaa muuttavista unelmista ja tavoitteista, vaan esimerkiksi ihan siitä, miten arjessa olemme läsnä itsellemme ja muille, omille tarpeillemme ja läheisten tarpeille.
Minusta on tietyllä tavalla aika paradoksaalista, että elämme yksilöä korostavassa kulttuurissa, mutta monet meistä silti elävät joko muille mieluista elämää pysähtymättä miettimään mitä itse haluavat, tai luopuvat keskittymiskyvystään ja taidostaan pysähtyä ja hiljentyä oman itsen äärelle käyttämällä nettiä ja älylaitteita huolimattomasti.
Omalla kohdallani yksi pelottavimmilta tuntuvista asioista on se, että heräisin jonakin aamuna ja tajuaisin eläneeni jollekulle muulle mieluista elämää. Tässä painajaisessani tajuaisin, että olen ohittanut omat haaveeni ja jättänyt huomiotta sisäisen ääneni, joka on yrittänyt kertoa, mikä on minulle tärkeää.
Empaattisena ja syvästi tuntevana ihmisenä minusta on myös kurjaa ajatella jonkun muun päätyvän vastaavaan tilanteeseen.
Siksi minulle on tärkeää auttaa ihmisiä kohti omannäköistä elämää.
